Raparperi%20Pie%20.jpg

Raparperi on kuulunut nami-hiiren kesiin aina. Lapsuuden raparperimuistot nousee pintaan niin toreilla kuin marketeissakin missä niiden niputetut varret tulevat eteen. Hieman riippuen missä milloinkin oltiin kyläilemässä, niin kiisseli oli joko vihreää tai punaista, samoin pullataikinaan tehdyt piirakat. Maussa ei ollut eroja ja kaikkialla kylmä maito kuului aina asiaan.

Sokerivaltakunnassa oli viime viikolla piirakan valmistanut uunituore Leipuri-Konditori, yksinkertaisesti pitkistä varsista. Hiiri leikkeli tänään kuitenkin pätkiä. Usein pienemmät piiraat hiiren tekeminä muistuttavat koripohjaa. Ovat jotenkin sievempiä syödä! - Tähän leipomukseen tuli käytettyä vohvelikoristeita, jotka olivat hetken pyörineet orpoina kaapissa. Perempi tapa olisi reunan koristelu tehdä amerikkalaisittain tai ranskalaisittain  muotilla leikatuilla taikinakuvioilla. 

Raparperi%202%20.jpg

Raparperi%203%20.jpg

Oikeasti koristelu ei ole lainkaan välttämättömyys, mutta varmaan tunnette jo hiirimäisen hiirenkolon tyylin....Maitoa lasiin ja nauttimaan !

nami-hiiri


Nippeliä suoraa WIKIstä:

Raparperi luultavasti tunnettiin jo keskiajalla, mutta sitä ei koskaan käytetty elintarvikkeena, vaan se luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi kelpaamattomaksi kasviksi. Vuonna 1612 raparperin lääkinnällisistä ominaisuuksista julkaistiin teos ”De Rhapontico”. Vielä 1700 -luvullakin kasvia pidettiin puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä, eikä sitä käytetty elintarvikkeeksi lainkaan.

Raparperin nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä vietiin maailmalle. Tehokkaana lääkekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä, ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea - Rha Barbarum.

Raparperi sisältää oksaalihappoa. Se sitoo elimistön soluista kalsiumia, jos sitä ei ole muuten saatavilla. Runsaina annoksina raparperia nautittaessa olisi syytä nauttia samalla kalsiumpitoista ruokaa tai juomaa, esimerkiksi maitoa.