Päivät vierivät niin sukkelaan, että tuntuu mahdottomalta toisinaan pysyä niiden perässä. Minne niillä on niin hirmuinen kiire? Minne ne oikein vierivät pallon tavoin? En yritä tavoitella niiden vauhtia, mutta vuosia, vuosikymmeniä olen joutunut ennakoimaan tulevaa aikaa, almanakan tapahtumia tarkoittaen. Taas yksi ristiriita - juuri nyt olen kuitenkin suomalaisia lukijoitani tunnin jäljessä ajallisesti ja joulu istuu pöydälläni, vaikka pääsiäisestä juuri päästiin. Itse mietin Vappua, en niinkään tippaleipiä, sillä täällä niitä ei tunneta, mutta rosetin tietää lähistön leivoskelevat kotiäiditkin! Onko heillä se rauta? Sitä en tiedä.

Ruusumainen rosetti on vastalaskostamalla kankaansta valmistettu ruusuke, joita esiintyy kunniamerkeissä. Ilman vastalaskoksia syntyy vappuherkku, öljyssä kypsennetty rosetti-leivonnainen. Se valmistetaan erityisellä rosettiraudalla, eikä sen syönti rajoitu pelkästään Vappuun, vaan koko kesään. Aikoinaan rautojen kuviot ovat olleet toinen toistaan kauniimpia kotipajoissa valmistettuja kukkia, mutta ajan myötä yksinkertaistuneet tähdeksi ja kukaksi. Tosin uustulemista on havaittavissa, koska erikoiskaupoista on löytynyt perhosia ja joitain muita rosetin tyyliin sopivia.

vappu%20-normal.jpg  

Rosettiraudalla voi alkaa myös yllättäen hieno ystävyys. - Vuosia sitten muutossa olin kuormaa 'keventänyt' ehkä juuri rosettiraudan verran, koska sitä en koskaan löytänyt. - Hieman liioitellusti kävin kaikki sveitsiläiset kaupat läpi monena vuotena. Kaikki tiesivät kyllä mistä puhuin ja moni nuori myyjätär kertoi nähneensä sellaisen mummonsa keittiössä. Mutta kauppojen varastojen pölyisissä kätköissä ei sellaista  ollut. Tämän tuotteen metsästyksen tiimoilla on yksi niistä harvinaisista kerroista, jolloin jäin hetkeksi miettimään: kuinka 'antiikkinen' oikein olen? - Rohkeasti kirjoitin viime vuonna sitten asiasta eräälle taiturimaiselle bloginpitäjälle, jonka sivuilla olin joskus rosetteja nähnyt. Aikaa meni kaiketi vain viikko, viestittely mukaan lukien, niin kädessäni oli postitettu tuliterä rosettirauta. Taisin antaa sille oikein suukonkin, niin iloinen olin! Tämän suuremmoisen palveluksen myötä löytyi myös ihana ihminen ja ystävä. Hyvin harvoin ystävyys kehittyy pelkän palveluksen tai vastapalvelun myötä. Ystävyyteen tarvitaan aina myös aimo annos sielujen sympatiaa. Tuttavuudet ovat asia erikseen. 

Rosettiherkku

1 muna

1 tl sokeria

1 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

1 rkl portteria tai olutta

- tomusokeria koristeluun

- sekoita ainekset huolella tasaiseksi seokseksi 

- öljyä paistamiseen,  kuumennus 180°C

- pieni kattila, koska kerralla paistuu vain yksi rosetti

Rosetteja aion tehdä useamman kerran kevään aikana. Ne ovat hyvin pik-nikillekin soveltuvia - ja laitan ensi kerralla sitä portteriakin, jos osuu kohdalle. Se tekee herkusta keveän ja kuohkeamman. Mahdollisesti, ei aivan varmasti testaan Maku-lehdestä sitruunaisetkin rosetit. Pakkauksen takanakin oli muuten hyvä resepti myös, mutta käytän mieluiten tarvitsemani pienen määrän vuoksi aikoinaan löytämääni lehtileikettä.

nami-hiiri