Saksankielisillä alueilla syödään perinteisesti Uutena Vuotena sekä loma- että karnevaaliaikaan (=Mardi Gras)  Berliinin munkkeja. Ne ovat saaneet tomusokeri peitteen, harvemmin ovat sokerissa kieriskelleitä. Meille tuttu vaaleanpunainen sokerikuorrutus on hyvin harvinainen.

Tyypillinen saksalainen kepponen liittyy kotitekoisiin herkullisiin munkkeihin. Siitä ei tietenkään hiiskuta etukäteen, eihän siitä silloin syntyisi mitään hauskuutta. Hieman määrästä riippuen yksi tai pari munkkia täytetään hillon asemasta  si-na-pil-la !  Sellaista munkkia nami-hiiri ei ole haukannut, eikä haluaisi kohdalleen, vaikka huumorintajua kyllä riittäisi moiseen jekkuun.

Normaalisti eurooppalaisen Berliinin munkin sisältä löytyy vadelmahyytelöä, hyvin usein vaniljakreemiä, toisinaan kirsikka- tai aprikoosihyytelöä. Omenahillolle on muuta käyttöä.

Berliinin munkki, 8 kappaletta: 

250 g  jauhoja
20 g hiivaa
50 g sokeria
1 dl hieman lämmintä maitoa
20 g pehmeää voita
1 ripaus suolaa
2 kananmunan keltuaista
friteeraukseen maapähkinäöljyä
200 g vadelmahyytelöä
sirote- tai tomusokeria

Huomasin Kinuskikissan tehneen ystävilleen sydänmunkkeja. Herkullisia! Siitä sain tällä kertaa idean kirjoittaa muutaman sanan näistä herkuista, joita nautitaan täällä ‘muu maa mustikka’ alueella. Berliini munkki on tunnettu monessa maassa carne vale -ajan leipomuksena. Siitä käytetään hieman muunneltuja nimityksiä. Ulkoisesti ne tunnistaa miltei poikkeuksetta ja saksalaiset tekevät onneksi vain sitä keppos-munkkia.

Nami-hiiri jää miettimään, josko edes kerran kokeilisi yllättää, vaikka nuo maisteluavustajansa  !

nami-hiiri