Monessa kodissa partiolaisten adventtikalenteri on lähestyvän joulun ensimmäinen merkki, josta alkaa kutkuttavan jänskä joulun odotuksen aika.

Ensimmäisen painetun adventtikalenterin toi markkinoille saksalainen Gerhard Lang -yhtiö vuonna 1904.
 
Suomen Partiolaisten kalenteri 2011, kuvittaja Lasse Katainen
 
Suomeen ajatus on matkannut Ruotsista vuonna 1947, joka oli myös alku Partiolaisten adventtikalenteriperinteelle. Tessi Fazer kertoi Ruotsissa näkemästään adventtikalenterista Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle. Hän ehdotti, että partiotytöt teettäisivät oman kalenterin ja myisivät sitä hankkiakseen varoja toimintaansa. Ehdotus hyväksyttiin ja Tessi pyysi ystävätärtään Ulla von Wendiä suunnittelemaan Suomen ensimmäisen adventtikalenterin ja jatkossa hän olikin kuvittajana useat vuodet. Tuota ensimmäistä kalenteria kuvitti ruskea piparkakkutalo. Kalenteri meni kehnosti kaupaksi koska ihmiset eivät ymmärtäneet oikein kalenterin ideaa, vaikka tuotto menikin hyvään tarkoitukseen. Kuvakin oli ankeanlainen. Kokeilua kuitenkin jatkettiin sinnikkäästi ja jo vuonna 1949 kalenteri oli varsin suosittu. Vaikka joulukalenterit muuttuivat värikkäämmiksi, kauniimmiksi, niin muutamaan vuoteen itse 'talo' aiheesta ei kuitenkaan luovuttu.
 
Tietyt kuva-aiheet vakiintuivat luukkuihin jo ensimmäisinä vuosina. Edelleen jokaisena adventtina luukusta paljastuu kynttilä, Itsenäisyyspäivänä Suomen lippu, Lucian päivänä Lucia-neito, vaikka itse kuvittajat vaihtuivat. – Pieni kömmähdys sattui  yhtenä vuonna, kun uudelle kuvittajalle oli unohdettu kertoa vakioaiheista – ostajia närkästytti erityisesti se, että 6. joulukuuta luukusta paljastuikin Suomen lipun sijaan kameli!
 
Alkuperäisessä saksalaisessa adventti- eli joulukalenterissa on 24 luukkua, joita avataan yksi kerrallaan joka päivä,  alkaen 1. joulukuuta ja viimeinen jouluaattona. Partiolaisten myymä adventtikalenteri alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista, joten joinakin vuosina ensimmäiset luukut ovat jo marraskuun puolella. Kalenterin päätarkoitus on lievittää lasten jännitystä, joka muuten kohdistuisi pelkästään jouluaattoon, sekä tehdä konkreettisemmaksi joulun odotuksen ajanlasku. -  Pienenä tyttönä nami-hiiri ajatteli joulun tulevan nopeammin, jos avaa kaikki luukut kerralla. Isä ja Äiti olivat toista mieltä.
 
Yksinkertainen, vaatimaton  pahvinen kuvakalenteri  on jo aikaa sitten saanut rinnalleen ’kilpailijoita’. Ensimmäiset suklaakalenterit tulivat Saksassa markkinoille vuonna 1958. Niissä pienoiskuvat oli korvattu suklaahahmoilla tai tavallisilla suklaapaloilla. Herkullinen, syötävä kalenteri johdattaa makeasti kohti joulua.
 
Ja tasaiseen tahtiin on markkinoille ilmestynyt moderneja kaupallisia versioita lukematon määrä. Omaperäisin ja kiinnostavin hiirenkolon asukkien mielestä on numeroidut sukat - ja myös tulitikkuaski- tai taskuversiot. Niiden yllätykset ovat alkuperäisen idean mukaisia, pieniä ja vaatimattomia. Mitään 24 kappaleen pakettivuorta ei ole tarkoitus jaella. Paketit kuuluvat kuusen alle tai joulusäkkiin.....jos ollaan oltu kilttejä, avuliaita, ahkeria koulussa ja siivottu omat huoneet.
 
Kalenteri rytmittää erityisesti lasten joulun odotusta, mutta kuuluu se aikuisiksi kasvaneidenkin lasten rytmin tahdittajaksi. Tämä tekee joulukuusta tavallista jännittävämmän talvikuukauden, joko lumella tai ilman. - Media-ajan kalentereita ovat tietenkin nettijoulukalenterit. Televisioissa on ollut jo kymmeniä vuosia lapsille suunnatut joulukalenteriohjelmat. Suomen Television suosituimpia joulukalenterihahmoja ovat vuosien varrella olleet Histamiini ja Tonttu Toljanter.
 
Mitä kalenterista, numeroidusta rasiasta tai sukasta paljastuu aamuisin?
Onhan se niin jännittävää !
 
  
Postittelin näitä rasioita aikoinaan ystäville joulukortin sijaan ja omani toimii edelleen saaden aina saman paikan kirjoituspöydälläni. Rasia sisältää 24 kaunista vanhanajan korttia tunnettujen henkilöiden mietelmin joulusta. Jokaisen kulmaan oli valmiiksi taitettu numerolappu osoittamaan päivää. En ole niiden järjestystä muuttanut, vaikka sekin on käynyt mielessä.
nami-hiiri