Tämän vuoden Runeberg-kirjallisuuspalkinnon on saanut nuori  Tiina Raevaara (s. 1979) novellikokoelmastaan "En tunne sinua vierelläni". Tunnustus myönnettiin tänään Runebergin päivänä Porvoossa. Tästä nami-hiiri lueskeli aamulla 'Länsi-Savon" sivuilta, kun kieriskeli harmituksissaan eilisistä päivän nimikkoleivonnaisista. Ne unohtuivat uuniin uutisia katsellessa. Mitä ilmeisemmin olisi pitänyt huomioida paistajassa formujen mataluus. 'Sunnuntaileipurin' tavallista arkea .

Silmiin osui samalla lehdessä ollut asiallisen hauskasti kirjoitettu artikkeli ja toimitukselta luvan saatuaan nami-hiiri lainaa sen suoraan blogiinsa, eikä lähdekkään samasta aiheesta kirjoittelemaan omia sävellyksiään, vaikka aihe pyöri mielessä jo viikolla. Toimittaja Marja-Kristiina Vainela kirjoittaa aamun "Länsi-Savossa" näin:

"Kansallisrunoilija J.L. Runebergin puoliso Fredrika jäi eläessään miehensä varjoon. Hän hoiti kodin ja lapset, aikalaisten mukaan aivan erinomaisesti, joten oma kirjailijan ura sai jäädä taka-alalle. Monet kirjoitukset päätyivätkin pöytälaatikkoon. 

1800-luvun puolivälissä suomalainen yhteiskunta ei ollut valmis ottamaan naiskirjailijan töitä samalla tavalla vastaan, kuin esimerkiksi Fredrikan puolison kirjoituksia. Fredrika Runebergin omaelämäkerta Kynäni tarina julkaistiin vasta 1946.

Kaiken muun kirjallisen työn ohella hän kartutti myös reseptivihkosta, joka sekin on julkaistu sekä ruotsiksi että suomeksi. Reseptivihkoa selaillessa tulee mieleen Muumimamman vaalima isoäidin muistikirja. Ohjeita on ruokien valmistuksesta kankaiden värjäämiseen ja saippuankeittoon. Hauska on lukea esimerkiksi, että vuonna 1852 saippuasta uhkasi tulla liian ohutta, mutta kun pataan lisäsi vielä pari kannullista vahvaa lipeää, niin saippuasta tuli kiinteää kuin vahvasta juustomassasta. Seuraavana vuonna piti apuun ottaa vielä potaskaa, ja rouva Ö:n neuvotkin olivat tarpeen. Rouva Öhman esiintyy usein myös reseptien antajana.

Entäs se torttu?

Reseptikirjan leivonnaisissa rouva Fredrika on aika suurpiirteinen. Ohjeiden mukaan on siis ainakin tottumattoman hankala valmistaa paakelsseja, mutta jotakin voi yrittää. Ohjeissa on vanhoja mittoja, kuten jumpru, luoti ja tuoppi.

Runebergin leivoksetkin kirjasta löytyvät, mutta eivät aivan sellaiset kuin nykyisin tunnemme Runebergin torttuina. Nimikkoleivos onkin syntynyt porvoolaisessa leipomossa, ei Runebergien keittiössä.

Mannaryynikakku eli Runebergin leivoksen 'esi-isä'

3 kappaletta munia
1 jumpru makeita manteleita
muutamia karvasmanteleita
1 jumpru sokeria
1 jumpru mannaryyniä
  • Munankeltuaiset ja sokeri vaahdotetaan vaaleaksi, valkuaiset vispataan vaahdoksi ja lisätään taikinaan. Kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan miedossa lämmössä.
  • Fredrika Runeberg jättää mainitsematta, milloin mantelit (jauhetut) ja mannaryynit lisätään taikinaan, mutta mitä ilmeisimmin ennen valkuaisvaahdon lisäämistä. Nykyaikaisissa uuneissa mieto lämpö vastannee 175 astetta. Yksi jumpru on 0,082 litraa."    M-K.V.

Kiitoksella - aurinkoiset terveiseni Mikkeliin !

nami-hiiri

jumpru = 0,082 l      luoti = 13,28 g      tuoppi = 1,31 l   ,  kortteli = 4 jumprua = 0,33 l