”Sweet Finland makea Suomi” on nami-hiiren keittokirjaosion yksi teos. Kansi on kaunis ja lehdillä ihania, veden kielelle tuovia taidokkaasti valmistettujen jälkiruoka-annosten kuvia. Kirjassa on muutakin tietoa ja se alkaa harvinaisella ’Lapinvuokon’ (Dryas octopetala) esittelyllä. Hetken hiiri miettii taas, kuten aiemminkin inspiraatioita kirjasta etsiessään, mitä tuo vaatimattoman kaunis marjaton luonnonkukka tekee tässä makuhermoja kutkuttavassa ja suuhun suuntaavien herkkujen niteessä?  Katse siirtyy kiertämään hiirenkolon kirjaston hyllyjä, kunnes pysähtyy. Ja siellä se on, Kirsti Mannisen historiallinen trilogia, jonka hän on kirjoittanut ’salaisesti’ Enni Mustosen nimimerkillä ”Pohjatuulen tarinoita”. Kirja alkaa tarinalla ’Lapinvuokko’. Kaunis, nuori nainen elää sodan synkässä varjossa, mutta uskaltaa silti uskoa, että elämä kantaa.
 
'Lapinvuokko' kertoo rovaniemeläisen Annikki Hallavaaran värikkäistä vaiheista alkaen ylioppilaskeväästä 1939, kun sota tulee ja muuttaa kaiken. Romaani kuvastaa osuvasti sen ajan henkeä, piirtää lukijalleen väkevän kuvan jatkosodan tunnelmista pienen ihmisen näkökulmasta. Annikin taival sodan lävitse on kaikkea muuta kuin helppo ja herättää taas miettimään, kuinka tavanomaisia tuollaiset kokemukset sittenkin ovat maassamme olleet.Nami-hiiri pyyhkii poskella kierivän kyyneleen ja on kiitollinen, ettei ole elänyt yhtään sotaa konkreettisesti, ei pienenä, eikä isona.
 
  
      
 
Makea Suomi kädessään, hiiri ihmettelee muutakin. Kirjasta löytyy monta kuvaa, joissa näkyy, että mestarit ovat inspiroituneet selvästikin loihtimaan lautaselle kirjan kansikuvassa esiintyvää jäätä! Mutta arvaatteko mitä? Yksikään heistä ei kerro sanaakaan sen tekemisestä, vaikka reseptit muuten ovat mainittu suomeksi ja käännetty vielä englanniksikin. Keski-Euroopan kokit ja sokerileipurit eroavat suomalaisista tässä hieman. Tottahan hekin jättävät omia niksejä ja salaisuuksiaan takataskuun, mutta niistä ei sitten esitetä edes kuvia.
 
Koska talvea ei ole, ulkona sataa suuria vesipisaroita, niin talvi oli 'tehtävä' itse. Taustalla soinut ”Sinisiä hetkiä – säveltäjien parhaat” on kohdassa, jossa soi Sibeliuksen ’Andante festivo’. Hiirellä ei ole äänitallenteena 'Finlandia –hymniä’, ainoastaan nuotit. Se on osa Sibeliuksen säveltämää sinfonista runoa. 
Jean Sibelius (1865-1957) on Suomen kansainvälisesti tunnetuin säveltäjä. 
Hän sävelsi 'Finlandian' 1899. Taitava tenori Väinö Sola kirjoitti sanat sävellykseen 1938 ja lopullisen eli nykyisin tuntemamme sanoituksen mieskuorolle kirjoitti pari vuotta myöhemmin tilauksesta runoilija V.A.Koskenniemi. Sibelius oli miltei 40 vuotta hangoitellut sanoitusta vastaan, mutta antoi lopulta periksi.  Suomessa soi tänään kansallislaulun ohella hymni:
 
"Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa.....“ 
 
Nami-hiiri istuu pyhämekko päällään, sulkee kirjan. Vie sen takaisin omalle paikalleen ja jää odottamaan iltaa sytyttääkseen kynttilöitä. Mutta sitä ennen on vielä vierailtava eri leivontablogeissa ja kurkisteltava, mitä blogiystävät ovat valmistaneet suuren juhlamme kunniaksi - ja mietittävä sitten kuka saisi pienen yllätyspaketin .
 
Alppien juurilla  klo 17:55 
 
Reipas 'blogilenkki' on tehty sateen piiskatessa akkunoita. Katsottu on 120 leivontablogia. Kauneutta ja juhlavaa makeutta löytyi yllättävän niukalti. Taisi nami-hiiri olla liian aikasin liikkeellä. Valinta oli helppo. Loistavasti pursoteltu täytekykku Itsenäisyyspäivään löytyi!
 
 
Ja tässä se on kopioituna. Se 'päihitti'  konvehdit, piparit, popsit ja muutaman taidokkaasti tehdyn kakun. Perustelu nami-hiiren valinnalle, jossa ei kyselty hiirenkolon 'maisteluavustajien' mielipiteitä:
Kuvitelkaa, tämän  kakun tekijä (s. 1995 ) istuu päivät vielä koulussa, musiikkilukiossa! Palkinto lähtee huomenna - blogiin "Taikakaulin", kuvassa on linkki! Iltaan tunnelmallista jatkoa !
nami-hiiri