Ei vihreää ole olemassakaan, vaikka se on useissa kulttuureissa elämän ja kasvun luontoon yhdistetty merkki. Näin se oikeasti on, vaikka erilaisia vihreän sävyjä tuntuisi luonnossa olevan ihan loputtomiin. Me näemme kasvien lehdet vihreinä, koska niiden pinta heijastaa spektrin vihreää valoa, mutta imee kaikki muut värit itseensä. Samojen kasvien kukat imevät itseensä kaikki muut aaltopituudet punaista, keltaista tai sinistä valoa lukuun ottamatta. Lyhyesti - värikokemuksen kolme ehtoa ovat valo, pinta josta valo heijastuu ja ihmissilmän kyky erottaa valon aaltopituuksia. Kaikki näkemämme valo sijoittuu sateenkaaren alimman ja ylimmän, violetin ja punaisen, väliin.

Nami-hiiri on herännyt tuulisen aamun  hentoon auringonpaisteeseen. Suihkutellut vauhdilla kasvavan rairuohonsa ja muut vihreydet. Muutama päivä sitten nautitun hyvän makuisen erikois-hernekeiton maku tuo veden kielelle ja puolikuun muotoinen, ravintolan pieni annosmalja on sekin mielessä. Keittiöni pöydällä on vihreää tunnelmaa, vaikkei kaapeista löydykään puolikuun muotoa 'soppa'maljoista. 

Kauniisti, sinappi-kermakukkasin herätelty hernesosekeitto julienne tyyliin pienenksi hakatuin porkkana- ja sellerikuution. Maistui hyvälle, eikä makua häirinnyt tällä kertaa keittiön ainoa vihreälehtinen mauste korianteri, Coriandrum sativum, jonka makua moni vierastaa. Se oli lähinnä silmän iloksi, mutta nami-hiiri  söi sen.

Pienen kattilan soseesta riitti hienosteluunkin. Vieraillehan erilaisia sosekeittoja sopii tarjota alkuruuaksi vesi- jopa snapsilaseista!

Tarkoitus ei ollut keittää hernekeittoa perinteisesti, vaan matkien ja mukaellen hienompaa liemimäistä vihreää samettisen utuista viime perjantaina nautittua sveitsiläisen mestarikokin 'keittoa'. Se ei kuitenkaan onnistunut. Tein liian paksua sosetta. Aivan oikein, vettä lisäämällä keitos olisi ohentunut. Mutta kuka haluaa syödä samaa ruokaa koko Pääsiäise?

Ravintolan kokin 'salainen' resepti jäi saamatta. Tässä MAKU-lehdestä kopioitu tavallisen ihana resepti, jota vielä muuntelin jättäen kokonaan pois mintun. Ja siivilöin pois kaikki sattumat pippureineen.  Ja koska  'hiiren' kattila on vetoisuudeltaan 6 dl, niin määrät suhtautin siihen sopivaksi ja ne vielä puolitin.

2 rkl voita 

2 sipulia kuutioituna 

4 ps (à 200 g) pakasteherneitä 

8 dl kasvislientä 

(1/2 dl hienonnettua tuoretta minttua )

1 tl suolaa 

mustapippuria myllystä 

2 dl kuohukermaa 

1 pieni plo (0,33 dl) kuivaa siideriä

 

Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää joukkoon pakasteherneet sekä kasvisliemi. Anna keiton porista noin 15 minuuttia. 

 

Lisää keittoon (minttu), suola, mustapippuri, kerma sekä siideri. 

 

Kuumenna keitto kiehumispisteeseen, soseuta ja koristele.

 

 

Soseen kanssa maistui pari pientä tuoretta leipomon rouhesämpylää ja tällä kertaa voita pupusta, jonka hiiri teki eilen suklaamuotilla !

Hieman myöhemmin maistuu kahvin kanssa pupulla koristeltu, makea sämpyläkaupan vadelmatorttu eli Linzer Torte.

Varmuudella tämä ei ollut vielä viimeinen pääsiäisen postaukseni, mutta yhteenvetona voisi jo sanoa, että se kaikki mitä jouluna koristaa tonttu, Nisse ja Nasse, taikka tähti, saavat pääsiäisenä koristeensa munista, pupuista, lampaista, pikku-tipuja unohtamatta. Nami-hiiren suosimat sakaraiset pastalevytkin ovat saaneet pupun muodon. En jäänyt niitä haikailemaan, vaikka olivat ehtineet loppua. Olisin vain mielelläni kuvannut nähtäväksi.

Unohdinko pääsiäisen perinteisen rahkaherkun? Enhän toki, mutta ajattelin, että pashan saa esitellä vuorostaan joku toinen.

nami-hiiri