Suunnitelmien muutokset eivät tuota päänsärkyä.  Raparperia, erilaista hedelmää ja ne mansikat olin ajatellut käyttää hieman toisin seisoessani marketin notkuvan myyntipöydän edessä, tuoreosastolla. Raparperi säilyy hyvin ja olisin toki voinut pilkkoa ne pakkaseen. Mutta mansikoista en ole niinkään varma ja pakasteeseen en niitä mielelläni laita tähän aikaan vuodesta. Pienet paistovuokani palautuvat vasta keskiviikkona.

Ihan lähipäivinä oli  'Kujala' -blogissa herkullinen raparperipiiras ja sellaista aioin eli aion tehdä. Tein kuitenkin nyt kiisseliä, reseptillä hieman vanhemmasta MAKU-lehdestä.

Sen ohjeen maksikkasoseen korvasin tuoreilla mansikoilla. Aamusta tähteeksi jäänyttä kermaakaan en raaskinut pursottaa tarjoiluastiaan, kiisselin pintaa sotkemaan, vaan mansikoiden viereen erilliselle lautaselle. Kiisselin punainen väri on peräisin punaisesta sokerista. En tapaa kuoria raparperien kaunista punaista pintaa pois, mutta keitettäessähän ne haalenevat.

Vitsinä olen kertonut vuosia tositarinaa: Hyvälle naapurilleni lainasin kerran jouluaattona kuusenjalan, ettei pienten lasten joulu menisi pilalle. Minulla oli niitä kaksi ja oma kuuseni tarvitsi vain yhden. Sovimme joustavasta palautuksesta Loppiaisen jälkeen. Aikaa vierähti ja sattumoisin tuli tämä sama naapuri vastaan Juhannuksena Aleksanterinkadulla ja selvästikin tuohtuneena. "Vahinko, ettei sulla ole pihaa, kun ruohonleikkuria ei löydy mistään!" En malttanut olla sanomatta, että silti voisi ehkä löytyäkin, mutta itse huhuilen 'kadonnutta'joulukuusenjalkaani, jotta se ehtisi jouluksi kotiin! "Ai juu...sorry, sorry!" - No nyt on kulunut jo tusinan verran jouluja, joten olen lopettanut odottamisen. Olen päätellyt, että hyvät naapurit ovat maailmasta kadonneet! Varmuuden vuoksi olen sitonut pienen nurmenleikkurini lujasti kiinni autotallin seinään.