Ympärilleen katsellessaan voisi ajatella Pääsiäisellä olevan enemmän erilaisia leipomuksiin liittyviä tarkkoja perinteitä, kuin joululla konsanaan. Onko niin, että joulutarjottavan kanssa ei kuitenkaan hullutella, vaikka muunnoksia on lupa tehdä erilaisiin keittiöissä syntyviin pipareihin ja muuhunkin. Reseptejä vaihdellaan ja koristeitakin sovelletaan vuosittain uusin materiaalein ja ideoin. Mummojen vanhat reseptit ovat kadonneet tai pölyyntyneet.

Pääsiäinen tuntuu noudattelevan enemmän vanhoja perinteitä sukupolvesta toiseen, katolisissa maissa. Italian Panettone saa pääsiäiseksi ristin muodon, tosin tipun figuriakin näkyy joka vuosi yhä enemmän. Mutta itse leipomusta ei juuri muuteta. Tarkalla silmällä saattaa havaita hieman poikkeavaa mataluutta muodon takia ja maussa ehkä hiven kakkumaisuutta pullamaisuuden sijaan. Pääsiäisen jälkeen 'se' nousee taas totuttuun kartion muotoiseen mittaansa. Myyntipakkaukset luonnollisesti saavat koristeekseen liljoja, krokuksia, pieniä tipuja. Sen sanelee markkinointi.

Kreikassa, Portugalissa samoin kuin Italiassakin leivotaan pääsiäisen pullaa, joskin suomalaiselle oudolla tavalla. Olipa pulla normaali pitko, palmikoitu pienehkö rinkula tai mahtavan kokoinen kori muodoltaan, niin niihin 'leivotaan' mukaan kovaksi keitettyjä, valmiiksi värjättyjä kananmunia, jotka ovat uunissa koko pullien paistovaiheen.  Usein pullat koristellaan nonparellein. Vaikka muna  on luonnollisestikin pääsiäisen symbooli, niin se alkuun kyllä ihmetytti, sillä Suomessa en ollut koskaan edes moisesta tavasta kuullutkaan. Ensimmäiset omat variaationi tein vasta viime vuonna. Se oli pelkkää kokeilua, ei uskonnollisiin tapoihin perustuvaa. Munan söin kyllä aamiaisella ja pullan iltäpäiväkahvin seuraksi. Kerrottakoon vielä, että paistoin pullarinkulat ensin ja laitoin niiden hieman jäähdyttyä vasta kananmunat keskelle. Pelkäsin kai värien leviämistä pullaan tai jotain.

Sveitsissä leivotaan pieniä ja suuria, vähemmän outoja, mutta tavattoman herkullisia kakkuja pääsiäiseksi, jotka yksinkertaisesti koristellaan tomusokerilla pupufigurein tai pienillä, värikkäillä munarakeilla. Matalan paistoksen sisällä on vaniljan makuista keltaista hieman wienerleivän kreemiä muistuttavaa täytettä, jossa on riisiä Ahvenanmaan pannukakun tapaan. Tätä 'erikoisuutta' saa ympäri vuoden, ilman tomusokeria. Kakun kaupallinen arvo on kaikesta päätellen  leipomoissa huomattu.

Pullaa pupuina ja tipuina on tarjolla koko Keski-Euroopassa. Samoin suklaa pupuja, tipuja, pienen pieniä ja valtavia 'family-size'. Joita syödään ja annetaan lahjoiksi. Katsotaan onnistunko! Tähän kuvan vaiheeseen olen aina päässyt helposti vanhoilla muistissa olevilla keinoilla ja ohjeita noudattaen, mutta sitten tapahtuu yllätyksiä - uunista voi tulla ihan mitä vain.  Huolella leikatut pupukorvat umpeutuvat, häntä paisuu muodottomaksi 'sekoittuen' lopulta pupun kehoon.....

Pupujen töpöhännät olivat joiltain irronneet pellille ja napsin ne sieltä huomaamattani testaukseen! Aamulla vasta valokuvasin auringon noustua - tässä muuten ihan mallikas yksilö, ilman töpöä ja korkeus 15 cm. Maku oli kohdallaan, sekä pullan ominainen pehmeys. Hieman harmittelin, etten muistanut laittaa taikinaan saframia mausteeksi.

- Eilen katsomallani elokuvalla ei ole mitään tekemistä leivonnan tai pääsiäisen kanssa, vaikka siinä loikkikin hauska pupu ja vilisteli ihana hiiri! Tim Burtonin ohjaama "Liisa Ihmemaassa" ja Johnny Deppin, sekä Mia Wasikowskan tähdittämä elokuva ei ollut mikään varsinainen 'söötti' lastenelokuva, vaan toimintaseikkailu teineille ja 'mummoikäisille', katsojista päätellen. Katsomo oli hiirenhiljaa, eläytyen valkokankaan tapahtumiin. Eikä kenenkään matkapuhelin pirissyt kertaakaan. Filmi pohjautuu tietenkin englantilaisen vuonna 1832 syntyneen Charles Lutwidge Dodgsonin kirjaan "Alice's Adventures in Wonderland", jonka hän kirjoitti käyttäen salanimeä Lewis Carroll, kuten muutkin teoksensa. Tämä peitenimen taakse kätkeytynyt kirjailija oli muun muassa Oxfordin Yliopiston matematiikan lehtori, pappi, sekä harrastelijavalokuvaaja. Elokuva oli hienosti tehty mahtavalla nykytekniikalla. Kirjaa oli paikoin hyvinkin vapaasti seurailtu. Mutta mielessä oli se ensimmäinen ja lapsellisempi, pienenä tyttönä näkemäni lastenfilmi. 

nami-hiiri