Mitään erityistä syytä ei ollut, mutta on joskus hyvä hemmotella itseään ja toteuttaa mielitekojaan. Eikö? Elämä sujuu mallikkaammin, kun on itsensä kaveri. 

Kun löytää tällaisen huumorilla lähetetyn kortin postilaatikostaan, niin sitä kyllä pitäisi kakkupalalla juhlia lähettäjän kunniaksi. Kuvastahan löytyy koira, kukkahattu, 'vihreyttä' ja makeasta selvästikin nauttiva ihminen. Mutta tarkemmin analysoituna: hiukset hm-mmm, koira olisi musta, suurempi, eikä se koskaan rohkenisi kurkoittaa pöydälle, vaikka antimien tuoksut saavatkin kuolan valumaan. Hatussa pitäisi olla enemmän kukkia ja herkkuannos, se olisi tietenkin kakku tai leivos. Jäätelöä harvemmin näin runsaasti. Mutta eihän lähettäjän tarkoitus ollutkaan pyrkiä täydelliseen kuvaan, vaan hauskaan. Kortin lähettäjä ansaitsee kuitenkin jo menneiden kiitosten lisäksi ylimääräiset kiitokset, sillä hän on huomannut 'pääpiirteet' blogikirjoitusten rivien välistä .  Ei 'nami-hiirestä' ole koskaan mitään korttia tehty. - Oh-ou, paitsi kerran, kun naapuripulpetin aikuiseksi kasvanut 'pojanviikari' lähetti joku vuosi sitten syntymäpäiväonnittelunsa itse piirtämällään kuvitelmiensa kuvalla. Siinä oli lapsille selittelemistä. Huh-huh!

Voisi tämän alla kuvatun herkun syödä SUGAR MAMAnkin kunniaksi. Hän oli näet nami-hiiren humoristinen pari juuri päättyneellä SLY11 kierroksella. Parini ei ole vieläkään julkisesti ilmottautunut. Parini ihania paketteja postipoika kantoi ylös porraskäytävässä puuskuttaen ja toi niinä aamuina makuja, sekä iloa! Tai aika varmasti lähettäjän täytyy olla 'Sugar mama', sillä hiiri on laskenut yhteen 1+1 seurailtuaan pakettipostauksia. 

Suuri pullataikinaan tehty karkeajakoinen rahkapiirakka lapsuuden kotikadun leipomosta, on lähtemättömästi nami-hiiren mielessä. Sitä 'piimäpiirakkaa' sai ostaa haluamansa kokoisen palan. Maksu hoitu painon mukaan. Tarjolla oli myös pieniä pyöreitä piirakoita, joissa oli letitetty reunus. Reunat nami-hiiri nakersi ensin, samoin vastaavista puolukkapiirakoista. Mutta suuri piirakka oli tietenkin mehukkaampi ja se maistui maidon kanssa.

Kymmenissä vuosissa rahka on muuttanut koostumustaan ja sen 'karkeajakoisuus' on hioutunut matkalla.  Piirakasta on tullut 'torttu' ja siihen on keksitty lisäillä hedelmiä tai marjoja. Mitään vallan 'kamalaa' ei ole ajan kuluessa tapahtunut, sillä pirakka-torttu-mikä-lie on makeaa ja hyvää muuttuneesta modernista ulkoasustaan huolimatta! Mikä estää muistelemasta lapsuuden ihania, joskin hieman harvinaisempia herkkuhetkiä? - Ja kyllä pienellä etsiskelyllä maaseutujen kotileipomoista niitä 'antiikinaikaisia' piirakoitakin vielä löytää. - Eihän nami-hiiri nyt sentään ihan antiikkia vielä ole, kun kuulee heinäsirkkojenkin soiton!

Nami-hiiri teki  yllä kuvattuun omaan torttuunsa tarvittavat muutokset, alkaen vuoan koosta. Kuvassa on enää puolet jäljellä .

Tässä on lehdestä leikatun 'persikkaisen rahkatortun' resepti:

Pohjaa varten:

1 pkt (400 g) pakastemurotaikinaa 

noin 200 g pilkottua persikkaa 

Täyte:

1 tlk (250g) maitorahkaa

2 dl vispikermaa

3 kananmunaa

1 sitruunan raastettu kuori

1/2 dl sitruunamehua

3/4 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:

persikkalohkija, mini-ananasrenkaita tai marjoja maun mukaan

1 dl vettä

1/2 dl hyytelösokeria

1. Painele sulatettu murotaikina piirakkavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle ja reunoille. Pane vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Sekoita rahkan joukkoon vispikerma, munat, sitruunan raastettu kuori ja mehu, sokeri sekä vanilliinisokeri. Kaada täyte vuokaan ja paista torttua 200 °C, uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia. ( tai niin, että pintaan tulee väriä).

3. Anna tortun jäähtyä. Valuta persikkaviipaleet hyvin ja asettele ne tortun pinnalle kauniisti. - Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Kun liemi kiehahtaa uudelleen nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä pari minuuttia. Lusikoi lientä käyttämiesi hedelmien päälle ensin ohuelti, sitten runsaammin. Tarjoa torttu kylmänä.