Hupsista, lipsahti taas vahingossa  otsake, joka lupaa enemmän, kuin antaa. Ei ole lunta näkynyt, kuin Alppien auringossa kylpevillä huipuilla. Saati sitten jäätä tai avantoja. Mutta jos katsoo kuvia puolihuolimattomasti, niin voisi kuvitella  sokerimassaruusun uiskentelevan.......tai luistelevan jäällä .
 
 
Nami-hiiri voisi nyt sanoa osaavansa ’jään tekemisen' muutoinkin, kuin jääkaapin ’ice makerillä’. Oikeita makeisia ei ole vieläkään löytynyt, mutta väristä tekniikka ei ole moksiskaan.
  Jäähileen tekeminen makeisista 
 
 
 
 
- Esilämmitä uuni 200°C 
 
- Vajaaseen pellilliseen jäätä tarvitaan kourallinen kovia jääkaramelleja.
  Vaalean vihreät tuoksuvat ja maistuvat omenalle. 
 
-  Hiiri murskasi ne Braunin vanhalla vahvateräisellä 
  ’sauvasekoittimella’ hyvin hienoksi. (Kuva pari postausta aiemmin.)
 
- Ja  sirotteli sitten tiheän sihdin läpi jauheen uunipellillä olevan leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi  ( 1mm ) . Muutama isompi muru jäi sihtiin, ne hiiri laittoi suuhunsa.
 
- Pelti kaikkein ylimmälle tasolle  - ajallisesti noin 20 sekuntia, luki kesällä kahvilassa kopioidussa ohjeessa.
Näin toimien karkkipöly sulaa ja muuttuu ’jäähileeksi’. Sileä 
  kiiltävä luistinratajää syntyy hetkessä, jos pidät hieman kauemmin! Ja sitten onkin vaara jo jään ruskistumisesta.
 
- Ota uunista ja anna  pellin jäähtyä. Irrota levy leivinpaperista ja lohko hauraasta  'jäälevystä'  varovasti palasia.
 Uunista otettu levy on tosi hauras siirreltäessä. Se rikkoutuu miltei henkäyksestä. 
 
Tips !
Jos tarvitset ajatukseesi tietyn kokoisen jäälevyn esimerkiksi  pyöreän kakun alle tai päälle tahi suorakaiteen, niin sirottele karkkitomu mittojen mukaan leivinpaperille. Kaulintatikut ovat käteviä apureita tai rengasvuoka !
 
Koska  nami-hiiri ei ole nähnyt, niin ei osaa myöskään neuvoa lukijoitaan, mitä 'jään' alle tulisi laittaa, kun sen sijoittaa vaikka luistinradaksi kakun päälle. Tasainen sokerimassa, ehkä ?
Kakun allahan se on taas hauskaa, kun 'jää' halkeilee tarjotinta vasten !
 
  
 
Viime viikolla tuli hiirenkolossa tehtyä muutamia suuria ruusuja (n. 8 cm halk.) sokerimassasta, joka oli käyttämättömänä kovettunut. Se joutui varmuudeksi ehjään muovipussiin ja lämpimän vesihanan alle. Pussia hieman rutistellen massasta tuli pehmeää ja notkeaa. Tämä neuvo on peräisin muistin mukaan Mansikkamäeltä.
 
’Jäätä’ riitti vielä pienille pipareillekin, joille sitä alunperin oli tarkoitus tehdäkin ja pakata lahjaksi pieneen punaiseen rasiaan !
nami-hiiri