osa II

Ennakointi osui oikeaan, sillä aamun lumisade aiheutti satoja kolareita maanteillä pienen ajan sisällä lauantain aamuliikenteessä. Sää muuttui eilen aivan yllättäen. Koska viileys oli havaittavissa, niin suomalainen pukeutui lämpimästi orastavassa keväässä. Ei tarvitse juoda extrasti kuumia juomia tänään, vaan jatkaa pääsiäisen askarteluja - hempeät vihreät lumipallot maljakossa. Nuoren lumipallon (Viburnum opulus  'Roseum' - Euroopan karpalopensas !?) kaunis vaalean vihreä väri enteilee auttamattomasti kevättä. Aikamoinen ristiriita, kun katselee ulos ikkunoista silmänkantamattomiin muutaman sentin lumipeitteitä. Tulipa kevät tai ei lähiviikkoina, niin se pääsiäinen tulee varmasti.

Koska ilma on tosi viileä, niin koivun oksien keruu jäi lyhyeen. Mutta sen verran tuli taitettua oksia, että sai taiteiltua ideaa strutsinmunan ympärille. 'Lumipallon' väriin sointuvia pieniä suklaamunia en voinut kaupassa ohittaa, vaikkei asialla ole mitään todellista merkitystä. Havaitsin ne jopa hieman liian pieniksi niistä totutuista, joita yleensä käytän kimppuihin ja oksiin. Eivät joudu samaan maljakkoon. Pajunkissat saavat olla nyt rauhassa, en raaski niitä käyttää, ihastelen mieluummin maljakossa.

Pieni 'kiitos' on mielessä ja ehkä syntyykin siedettävä lahja annettavaksi, samalla kadulla asuvalle ystävälliselle rouvalle, joka tarjosi kyydin tässä eräänä iltana, kun olin palaamassa kotiin. Hän oli nähnyt minut junassa. Sveitsiläiseen tapaan autot odottavat parkissa asemilla, sillä moni kävelee ja vaeltelee vain viikonloppuisin. Minä kävelen kuntoilun vuoksi joka ainoa päivä. - Kuvassa on eri vaiheita jo tehtynä. Ajallisesti on vaikea sanoa miten kauan jokin työ vie aikaa, sillä materiaalit ovat esillä ja teen valmiiksi erilaisia asioita, jotain odotellessani, kuten  esim. kahvin valmistumista. Makeisfirmat ja leipomot eivät innostu suklaamunien kanssa askartelusta. He keskittyvät helpompaan ja vaivattomampaan, muoteilla tehtäviin pupuihin ja krokanttimuniin, joita on hyllymetrittäin pienissäkin leipomoissa nyt esillä. - Olen ollut Pariisissa pääsiäisen alla ja se oli uskomaton matka. Upeita värjättyjä suklaa- ja sokeritöitä myymälät ja näyteikkunat täynnä ympäri kaupunkia! Ja mikä parasta, niitä myös ostettiin ja niitä syötiin! Suklaalla ja suklaalla on tietenkin eroja. Mutta kun suklaa on hyvää, niin pieniä pupuja popsivat varsinkin miehet espresson seuraksi!

Yksi kynttilän kukkamansetti jää nyt taas parittomaksi, sillä niiden pienet kangaskukat ovat juuri sopivaa materiaalia ajatuksiini. Usein niistä löytyy ne oikeat väritkin. Ja käytännössä monikukkaisen mansetin hinta voittaa edukkuudessaan askartelukauppojen irtokukat. Kukkia tarvitaan vain muutama yhteen suklaiseen työhön, koska makeiset ovat pääasia.

 

Makeisista tehdyt kimput biedermeyer-mansettien avulla, eivät ole koskaan niin tiiviitä, kuin oikeista kukista sidotut. Floristin kanssa ei olekaan tarkoitus kilpailla, sillä makeiset eivät suostu yhteistyöhön, kuten kukkaset, jotka rutistavat poskensa naapurin muotoihin floristin tiukassa otteessa. Suklaat haluavat pitää omat muotonsa tai rikkoutuvat. Tämän takia käytän ainoastaan munia, jotka eivät ole onttoja, eivätkä hajoa 'kelmuttaessa'. Pientä asettelua, niin oikeat 'kolot' kyllä löytyvät sopuisasti. Hienoista vaikeutta tuotti nyt se seikka, että paperimansetti oli tarpeettoman suuri pienille munille. Nauhoja en ole tässä vaiheessa vielä leikannut, sillä työ on kesken. Katselen sitä päivän ohi kulkiessani, ja saattaa olla, että rusetin paikkaa pitää heiman siirtää vasemmalle tai oikealle. Jos tekisin tämän itselleni, niin jättäisin nauhat leikkaamatta ja antaisin ylimäärän laskeutua pöydälle miten haluaa. Pitkälle pätkälle löytyy aina paremmin uuskäyttöä!

Joku aina silloin tällöin kyselee, että onko idea omani. Joulunakin tuli 11 eri sähköistä kyselyä ja pyyntöä opastuksesta. Kyllä nämä ideat ovat omia kehitelmiäni. Biedermeyer -idean olen erään valmistajan luvalla 'kopioinut' jo muutama vuosikymmen sitten, jolloin niitä ei n tehty vielä lainkaan Suomessa. Eikä myöskään tuotu, koska tuonti olisi nostanut hinnan myynnin esteeksi. Tuote itse ei ollut painava, koska se oli tehty vain kolmesta hieman suuremmasta suklaasta, mutta niiden kuljetuslaatikot veivät paljon tilaa nostaen rahdin kuutiohintaa ja siten myös loppuostajan hintaa. Ulkomaisella tehtaalla oltiin tietenkin oikein mielissään, kun joku hoopo halusi kuluttaa aikaansa askarrellen heidän suklaillaan. Niistä ensimmäisistä syksystä-jouluun kokeeksi tehdyistä makeiskimpusta, siirryin myös Fazerin konvehteihin, sitten pääsiäismuniin. Kesän hyppäsin aina yli, mutta syksyllä alkoi uusi makea kierros. Hieman väritoiveista riippuen syntyi makeiskimppu ja -oksa poikineen. - Nykyään tuonnin, sekä normaalinkin ostamisen esteeksi nousee tukkumyyjien asettamat toiveet ostettavista määristä. Esimerkkejä löytyy joka alalta, kakkumaailmastakin: Asiakas tarvitsisi alle 20 kakkurasiaa, mutta myyjä haluaisi myydä 1.000 kappaletta. Kumpi voittaa? Useimmiten se pieni asiakas, joka ryhtyy miettimään uusia mahdollisuuksia pakata kakkuaan. Uusia kanavia ja korvaavia ideoita syntyy täten jatkuvasti, jopa samanaikaisesti. - Kakkurasia tuli mieleen tällä viikolla, Eben sivuilta lukemastani postauksesta ja lähinnä sen saamista kommenteista. Minulle oli yllätys, ettei kakkulaatikoita käytä, kuin leipomot. Itse olen hankkinut muutamia, joihin pakkailen lahjakimppuja tai muuta sellaista, milloin suosimani sellofaani ei sovellu. Omat tuotteeni eivät tahraa laatikoita, mutta jos kuljettaisin leipomuksia, niin vuoraisin käsittelemättömän laatikon voipaperilla. 

On oikeasti muuten mielettömän ihana tunne, kun joku kysyy neuvoa tai lupaa saada käyttää hiljaisina yön tunteina ideoituja ajatuksia. Silloin unohtuu ne harmit ja kulutetut työtunnit, hukkaan menneet piirustukset, materiaalit tahi palaneet leipomukset. On hyvin ymmärrettävää miksi monen bloggaajan sivuilla lukee toive, ettei kopioida ilman lupaa tai miksi kuvat ovat merkattu tekijänsä nimillä. Yhteistyö ja hyvät tavat ovat kultaa kalliimpia asioita, ihan jokaisella sektorilla.

Kun kakku on kerran keksitty, niin on hauskaa katsella, miten erilaisia niistä ihmismieli saakaan aikaan! Miten sama asia toteutetaan Amerikassa sillä aikaa, kun Eurooppa nukkuu tai päinvastoin. Tismalleen samoja aineita ei ole aina käytettävissä, mutta kaikkialla syntyy herkullisia kakkuja. Siitä on todisteena toinen toistaan ihanampia kakkukirjoja, joita kirjakaupat ovat pullollaan ympäri maailmaa ja joista ammattilaiset ja kotileipurit ammentavat tietoutta toisten opeista ja ideoivat uusia toteutuksia. Tuloksena syntyy kaikenlaisia ihania, herkullisia, suussa sulavia kakkuja! Sana 'kakku' on toisinaan aivan liian mitätön ilmaus taidokkaille, veistoksia muistuttaville luomuksille - syötäville luomuksille!

Katselin iltapäivällä San Diegon  vuotuisen 'Cake Shown' mahtavia tuloksia! Tulevana viikonloppuna (12.-14. maaliskuuta -10) on Lontoon lähellä, monen kakkublogilaisenkin käyttämän 'Squires kitchenin' vuosittain järjestämä 'kakku-suklaa-sokerityö' tapahtuma kilpailuineen. Näistä ihanuuksista saamme varmaan lukea seuraavalla viikolla joistain blogeistakin.

Lopuksi vielä kuva muotista, jossa 'pupuni' korva tummui hieman liikaa! Muotissa ei ollut mitään vikaa, vaan sen käyttäjässä. Uusi pupu paistuu varmasti joku päivä.