Usein olen miettinyt tepastella Jamie Oliverin tyylillä keittiössäni. Mitä syntyisi lautaselle twistaten tai stepaten?  Selailin hänen kirjaansa ja päätin aloittaa liikunnallisen kokkauksen. Ensimmäinen kokeilu olisi ’Nektariinipiiras’ ja oikeastaan siitä syystä, että hedelmiä oli kaapissa kolme kappaletta. Pieneen vuokaan tarvitsisin kaksi ja yksi jäisi aamuksi. Lohkoin nektarit, pyöräyttelin niitä sokerissa ja ripottelin kanelia omasta päästäni.  Ennen uunia vuoka näytti Jamien kirjassa olevan kuvan mukaiselta, viipaleet sikin sokin pienessä vuoassa.

Muropohja oli onnistunut erinomaisesti kaupan taikinasta. Valkuaisvaahdon kanssa ei ollut ongelmia, olin tehnyt sitä usein jäätelön päälle. Minuuttien kulkua seurasin tarkasti keittiön kellosta. Piiras näytti hyvältä ja hyvää tuoksua levisi keittiöön.

Avasin uuninluukun – ja yhtä punaista minuuttia myöhemmin nektaripiiras oli rähmällään keittiön valkoisen maton vieressä. Marenkihuntu veikisteli vuoan alta. Keräilin piirasta haikein mielin lattialta lastan avulla.  Voin väittää lattioideni olevan puhtaita, mutta en syö mitään mahalaskun tehnyttä. Ei sirpaleita, ei palohaavoja. Lattiakin on taas piirakasta puhdas.

 

 

Olisin tehnyt heti uuden, mutta yhdellä nektarilla se ei onnistunut. Oikeasti jäi harmittamaan vain se, että en ollut ottanut yhtä ainoata tanssiaskelta piirasta tehdessäni.