Hieman kauempana Pohjolasta, on keksittävä omat tapansa viettää Juhannusta. On hauskaa muistella lapsuutta, nuoruutta. Juhannusaaton iloiset juhlat huipentuivat aina illan 'hämärtyessä' suuriin kokkoihin - ja ympärillä pyöriviin itikoihin. Sai valvoa kauan, sekin oli hauskaa. 

Parvekkeen auringossa maistuu mielikuvituksen 'juhannus' ruusujen tuoksuessa. Päivänvarjo ylhäällä, aurinkolasit nenällä ja edessä makea 'juhannuskeko'!

Kastanjapyrettä, nektariinia, kermarahkaa ! 

Samanlaisen annoksen saisi 'Il Gelato'sta, mutta kastanja korvattuna aidolla keltaisella vaniljajäätelöllä, koneellista spagetti-tyllaa apuna käyttäen. 

 

Olen siitä onnekas, että lähimaasto on paljolti suomalaistyylinen, jopa Zürich muistuttaa Helsinkiä. Ei pidä antaa  siintävien Alppien sekoittaa päätään, eikä hedelmä- ja viinitarhojen, saati mahtavan Rheinfallsin. Kaikkea on hauska toki lähemminkin tutkia. Sydäntä ne eivät koskaan liiemmin häiritse, vaikka se usein hypähtääkin kerran pari kohdatessaan jotain erilaista, upeaa ja mahtavaa.