Ilmassa leijuu miedosti ruusua. Mielikuvissa tuoksuu kesän hajuherneet, sekä orvokit. Pöydällä on kuivumassa sokerimassasta kukka. Toisen hiiri onnistui rikkomaan palasiksi aamulla sitä siirtäessään. 

 

Tyttö, kengät ja sydän ovat marsipaania,  kaikki muu kuvissa on sokerimassasta.
Taustalla kai jo vuoden vanha vaalean sininen 'Tudor' ruusu.

Olisi varmaan aika jo vaihtaa kukan mallia hieman monimutkaisenpaan? Samalla voisi ajatella ruusunlehtimuottia tai ainakin herkempää, kuin tammenlehti.

Tarkkana, kuin porkkana nami-hiiri on piipahdellut leivontablogeissa ja laittanut ohjeita muistiin. Ei siis ihme, että lainehtivaa helmaakin syntyy pallotyökalulla. Siinä on muuten harmittavainen sauma, jonka nami-hiiri onnistuu tökkäämään väärään kohtaan ja siksi se häiritsee tekemisiä. Papiljotin piikin pallopää oli parempi, saumaton. Hameen reuna jäi tässä innostuksessa kuitenkin tasaamatta. Sitä parannellaan ensi kerralla. Tytölle oli laitettava hattu silmille. Vaikka kyniä on joka lähtöön, niin marsipaanisiin kasvoihin ei löytynyt sopivaa välinettä 'meikkaamiseen'.

Oikeat kakkutaitajat tekevät koristeita runsaasti varastoon ja ennakkoon ainakin jotain tiettyä kakkua varten. Mutta hiiri tekee toistaiseksi vain kokeilun halusta ja huvikseen, vailla ajatusta mistään tietystä kakusta. Eihän tuo tyttökään pärjäisi näin viileällä säällä kevyessä mekossaan. Kesään on pitkä matka.

 

Sokerimassa ja marsipaani odottavat käsittelyään. Mitähän tästä seuraa......kun ruokahalu kasvaa syödessä?

Tätä voisi kutsua jo pieneksi 'varastoksi'!

nami-hiiri