Pienempi, oi-joi ja voi-voi mutta eihän niin enää voikaan sanoa, vaan on käytettävä sanaa 'nuorempi' ! Pienihän on  nykyään jo miltei nami-hiiren mittainen ja kaikella varmuudella menee ohi tuossa tuokiossa. Vielä toistaiseksi ei hiiren pituus ole kuitenkaan laskusuuntainen.

Noin 12 vuotta sitten helmikuussa, pieni käärö tapitti nami-hiiren käsivarsilla suloisesti silmiin ja hymyili Mummilleen. Pakkanen paukkui ulkona, mutta ikkunoiden läpi tulvi auringonpaiste sisään ja lämmitti tanssien punaisilla hiuksillamme. Silloin oli ristiäiset.

Tammikuussa on joka vuosi yhteinen syntymäpäivämme. Se on nyt. Nuorempi viettää koulukavereidensa kanssa ’Ranska’ –teemalla syntymäpäiväänsä viikonloppuna ja vanhempi pakkaa matka-askiaan valmiiksi uudet seikkailut mielessään.... Matkailu on meille molemmille mieluinen asia. Kotia ei mikään voita ja sinne palaamme aina iloisina hauskoja muistoja, niin mielessä. kuin laukussakin. Viime kesänä nuorempi talviprinsessa oli tutustunut Ranskaan hieman tarkemmin. Se on yksi niistä maista, joka saa  meidät molemmat hymyilemään, ja siellä olemme kuin ’kotonamme’!

Kakkukoristeita nami-hiiri on tehnyt jo viime viikolla kuivumaan ja kakun hahmotelma odottaa paperille piirreltynä, mutta kakku itsekin  saa nyt hieman odotella.

Hiiri nauttii vadelma, kirsikka ja mansikka Macaron -kakkusia, sekä aiemmin tehtyjä minisarvia, joissa on tänään vadelma-rahkatäyte. Macaron ei juurikaan saa pintaansa koristeita hiirenkolossa, mutta tarjoilulautasta piti hieman elävöittää juhlan kunniaksi pinkkihiutalein, joka on nuoremman lempiväri numero yksi !

nami-hiiri