Taiteilija Markku Salon talvimenu oli  herkullista luettavaa uudesta Maku –lehden artikkelista. Se herätteli uusia ajatuksia. Ruuanlaitto ei kuitenkaan käynyt nami-hiiren mielessä.
 
Hiirenkolossa on Salon vuonna 2007 muotoilema “Diiva” samppanjajäähdytin ahkerassa käytössä, mutta ei siinä koskaan ole ehditty juomaa jäähdyttää, kun sen ovat omineet kukat, sekä makeiset. Mutta nyt ei hiirtä nolota  enää, kun  Taiteilija Salo itse viesti hauskan detaljin koskien Diiva-'silinterihattua':
"Helsingin Sanomissa oli kerrottu, että presidentinvaaliehdokkaiden numerot oli arvottu "Diiva" maljasta. Joten sitä voi todistetusti käyttää moneen muuhunkin, kuin samppanjan viilentämiseen."
 
 
Talven ja muutama vuosi sitten nautitun äkkimakean ‘munkin’ innoittamana oli syntynyt yöllä ‘lumipallo’. Sen hiiri nosti jääkaapista ulos ja muisteli kuinka viimeksi sellaista syödessä oli juonut koko loppupäivän sitruunamehua. Se olisi edessä ehkä tänäänkin kuvauksen jälkeen. Mutta  voisihan sen hyvin pilkkoa odottamaan jotain jälkiruokaa kiprakan kastikkeen kanssa. Onhan maku jo muistissa. Sen verran on kuitenkin maistettava, että tietäisi miten jääkaapin kylmyys on vaikuttanut 'lumipalloon' yön aikana.....marenki oli edelleen rapeaa. Ehkä marsipaanin ja suklaan ansiosta ?
 
 
Ruokalusikallinen pehmeää suklaata kahden puolikupolimarengin sisään ja ohut mantelimassakerros varovasti päälle. Seuraava vaihe oli hieman sotkuista. Ei ollut ihan helppo peittää kaikkea pehmitetyn valkoisen suklaan sisälle. Ammatillista kokemusta ei tällaisesta sunnuntaileipurilla ole, ja toiminto oli tehtävä nopeasti ilman parempaa systemaattista ajatusta.
 
Marenki oli ajateltu muuhun käyttöön ja siksi nami-hiiri oli siihen ripotellut saksanpähkinämurskaa joukkoon.
 
  
 
Tänään tuo taikurin silinterihattua muistuttava lasiesine oli siis tyhjä. Nami-hiirelle tuli aivan vastustamaton kiusaus hieman leikkiä sen, sekä Heljä Liukon valkoisella, hyvältä ystävältä saadun pupun kanssa. Ulos ei ollut kiirettä, vaikka aurinko tanssikin kimalletanssia hangilla. Postikin olisi lounastauollaan pari tuntia ja koko pieni kaupunki muutenkin huokui tyhjyyttään. On koululaisten ja pikku-yrittäjien talviloma. 
 
Hiirenkolossa ei ruualla leikitä, mutta äkkimakea ‘lumipallo’ ei ole ruokaa, ei edes hiirenruokaa. - Nami-hiiri ei muuten syönyt koskaan lapsena lunta. Oli varmaan kyllä maistanut, muttei ihastunut sen makuun.  -  Pienellä mielikuvituksen käytöllä lukija ehkä ymmärtää kuvat - vaikka taikasauva puuttuukin  !
 
Pirteää ja iloista päivän jatkoa !
nami-hiiri