Aina silloin tällöin nami-hiiri laittaa ranttaliksi ja sulkee koneensa, ottaa pienen nallekassinsa esiin, laittaa sinne pieniä tarpeelisia asioita ja lähtee hakemaan koira-ystäväänsä ulos! Tänään oli sellainen päivä, hieman yllättäin, joten aurinkoista päivää ei voinut valita. Sateensuoja kainaloon, ei sitä kaunista, vaikkei se mitään auttanut aamulla. Päivällä satoi hetkittäin rankemmin. Sumusade on mahdoton.  Vaatteet kostuvat. Mutta kasvot kyllä nauttivat!

Koira-ystäväni on ‘herrasmies’, se antaa tassua pyytämättä tavatessamme ja heiluttaa häntäänsä. Antaa varmuudeksi vuorotellen molempia tassujaan, jos en saa taskuun varattua keksiä tarpeeksi nopeasti esille. Ja ne muutamat kerrat, jolloin olen unohtanut, se on kyllä ollut surullinen ilmestys. Toki menemme silloin yhdessä tietyn kaapin luokse ja avaamme oven ihanuuksien ‘koirankarkkimaailmaan’. Koiralla on hyvä koti ja sitä oikeasti rakastetaan. Nami-hiiri on opetellut säännöt ja komennot, mutta niistä toisinaan hieman lipsutaan. Kumpikaan meistä ei inhoa kissoja. Nami-hiirestä kissat jopa pitävät, eivät juokse karkuun. Mutta koiraa ne pelkäävät ja saavat jalat alleen, vaikkei koira edes hauku. Aina se kuitenkin häviää juoksukilpailun. Koira ei hauku juuri koskaan, ei edes niille taskukoiran kokoisillekaan, jotka isottelevat ja räksyttävät aina.

 

 Nami-hiiri ei tiedä koirista mitään. Tunteekin vain muutaman rodun. Tai ei ainakaan osaa arvostella rotujen puhtautta, sitä koirien 'kauneutta'. Mutta mieluusti kulkee koiran kanssa, sillä ei kertaa etteikö joku mainitse sen 'kauneudesta', hienoista piirteistä. Kahviloissa ja ravintoloissa sille tuodaan ensimmäisenä vesiastia, sille jutellaan, silitetään ja sitten vasta kysytään, mitä saisi olla. Tässä kohtaa aina miettii, että Suomen terveystarkastajille olisi Euroopassa paljon töitä. Koira oli mukana taannoisessa 'Eat & Joy' tapahtumassakin, nukkuen pöydän alla toinen tassu kenkäni päällä. Muutaman suomalaisen paheksuvat katseet olivat käsin kosketeltavissa. Arvaan, etteivät tienneet mitään 'lempeistä' säännöistä, eikä niistäkään, että päivää sanotaan, vaikkei tunnetakaan! - Mitä ravintola-asiakkaisiin tulee, niin toisinaan voisi sanoa koiran käyttäytyvän paremmin.

Hieno sumusade kasteli sen verran maata, että kaikki pienet kukat sulkeutuivat, mutta kukkivat puut olivat innoissaan. Puun alla suuret vuokot, 'luutnantin särkynyt sydän' ja joku pieni kielo osui reitillemme. Suuri rinne kukkivia metsämansikoita ja punaisena kukkivat kastanjat jäivät kuvaamatta toisella kierroksella, kun puhelin piti jättää lataukseen.

 

Punainen ja lila Pihasireeni, Syringa vulgaris. Valkoiset olivat vasta nupullaan.

 

Aivan ihana aita ! Oikealla uudet versot kökötteleevät verkkoaidan päällä. Yritän löytää sille oikean nimen.

 

Alppiruusu  (Rhododendron) eri väreissään ja lajeissaan on suosittu pihojen kaunistus.  Se kuuluu kanervakasvien heimoon,   eikä ole ruusulle sukua nimestään huolimatta, kreik. rhodos=ruusu, dendron=puu.

 

Suuri Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on jo täydessä kukassaan. Ja kirsikkapuun jo varrisseet kukat, sekoittuneina muihin uloskukkineisiin. Jalkakäytävät, samoin pienet polut sekä nurmikentät ovat tällä hetkellä hemaisevan vaalen punaisia. Kuivalla säällä pudonneet terälehdet leijailevat ilmassa kulkijoiden tahtiin.

 

Valkovuokkoja (Anemone nemorosa) !

Oikealla koira tuumii, että tämä on kyllä hieno, vaikkei se kukikkaan!

Tällä kertaa emme keksineet mitään koiruuksia  !