Sinikello%20-normal.jpg

Kaikki Etelä-Sveitsissä ja Italiassa kasvavat Campanula -lajit tunnistaa kellon litteämmästä muodosta, joka erottaa ne muiden maiden lajeista. Erosta huolimatta kellokukat muistuttavat niin paljon kotoisia kissankelloja, että ne saavat sydämen sykkimään lämpimästi ja herättävät mielessä monta onnellista muistoa hieman kauempana olevasta kotimaasta. Kissankelloja ei vielä ole, mutta edessä on valkovuokkoja metsän aurinkoiset ja varjoisammatkin reunat täynnä.

Ajattelenko sinisiä kelloja, vaikka näen valkovuokkoja? Kyllä, siirtääkseni Äitienpäivää malttamattomassa mielessäni – ensinhän on Vappu.  Rauhallisesti, mutta ilolla odottelen toukokuun toista sunnuntaita, joka Sveitsissäkin on aina Äitienpäivä. Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, sillä omat lapseni muistavat minut vuoden jokaisena päivänä jotenkin. Monta vuotta sitten oli 'ikuisuudelta' tuntuva lyhyt jakso, jolloin en ollut ihan vuoren varma asiasta. Neuvotkin taisivat mennä kuuroille korville ! Aikaa sitten olen saanut huomata, että tuo olettamukseni oli kuitenkin ihan väärä.

On valitettavan paljon ‘ei niin onnekkaita äitejä’, jotka ovat unohdettu hoitokoteihin tai palvelutaloihin. Sitä on vaikea uskoa, mutta näin vain on. Mietin varmasti tätä asiaa siksi, koska ohitin kävelyretkelläni eilen taas erään palvelutalon, jossa elää onnellisia ja vähemmän onnellisia iäkkäämpiä äitejä.

 Telttaravintola%20Lucano%20-normal.jpg

Jos olisi mahdollista, niin pystyttäisin tällaisen teltan ja kutsuisin sinne kaikki ’unohdetut’ tai pelkkien käynnykkäviestien kanssa kommunikoimaan joutuvat äidit kakku-kahville! Juuri tässä teltassa vietin ihanan ja muistorikkaan illallishetken tyttäreni ja pojantyttäreni kanssa viime kesänä Luganossa, samannimisen järven rannalla. Kesähelteellä ravintolat sijoittavat suuren ’telttasalinsa’ puutarhaan, joita ei mahdolliset viimat tai sadekuurotkaan häiritse.

Telttaravintola%202%20-normal.jpg

Päiväkahvia ja lounasta on tarjolla useassakin puutarhassa päivänvarjojen alla, kuten kaduillakin.

Mielessäni olen ’suunnitellut’ kakkukokoelmankin tarjottavaksi niistä kakuista, jotka ovat jääneet mieleeni suomalaisten bloggaajien kakkusivuilta viimeisen reilun puolenvuoden aikana, jolloin olen niitä aktiivisesti seuraillut. Kakuista, joita olisin itse halunnut maistaa ja joiden teemana  on  ollut leipojalla ’sydän’!

     

Vasemmalla Kinuskikissan  ihania luomus sydämellisessä muodossa! Keskellä Crazy Bakerin hellyttävä 'Kitty' -kilpailukakku 2009/9 ja oikealla Eben sydänkakku  omalle äidilleen.

kookosta%20ja%20ruusunlehti%C3%A4-normal

Mallin mukaan tehtyä nami-hiiren ruusukakkua sokerimassasta tehdyillä terälehdillä veitsellä levitetyssä kerma-asussaan...pääsisi nyt uuskokeiluun ja myös äitien arvosteltavaksi. Iäkkäämmät ihmiset ovat rohkeita ja kokeilunhaluisia. Heistä löytää todellisia 'trendisettereitä'! Kuva on vielä 'piilossa', mutta tässä myöhemmin toteutettu: terälehdet sokerimassaa, kokoshiutalesateen alla käynyt pieni kakku.

    

Toki kuvitelmieni juhlateltassa olisi suolaisempaakin  ihanuutta tarjolla. Ylempi voileipäkakku Eben tekemä, joka pääsi esimerkkinä joukkoon 'tomaattikukkiensa' takia.  Saattaisin uusia tuon oman versioni viime elokuulta, muistaen myös reunan 'persiljoinnin' !

Taustalla juhlissa soisi rauhoittavaa huilumusiikkia  ja Stefanin 'Panhuilun taikaa', ehkä hiljaista, ei häiritsevää, Richard Claydermanin pianotulkintaa  ja tietenkin iki-ihana "Orvokkeja Äidille".

Aikoinaan oli radiossa ohjelmia nimeltä: 'Lauantain toivotut levyt', sekä sunnuntaisin 'Tämän runon haluaisin kuulla uudelleen'Nami-hiiri haluaisi toteuttaa äideille kohdistetun iloisen pienen hetken.

nami-hiiri