Suomalaisiin almanakkoihin isänpäivä merkittiin marraskuun toisen sunnuntain kohdalle, ilman Helsingin Yliopiston päätöstä jo vuonna 1970. Vasta vuonna 1987 yliopisto katsoi päivän olevan niin vakiintunut, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi.
 
Isänpäivänä isälle, vaarille tai isän ominaisuudessa olevalle on tapana antaa pieniä lahjoja, kuten äideille toukokuussa . Kakku kuuluu asiaan – isät tiedetään suuriksi makean ystäviksi. Keittiössä sihisee, suhisee, kiehuu ja kuohuu !
 
Sokerimassasta ei synny hiirenkolossa orkidean kukkaa, kuten Mansikkamäellä tai muiden taitureiden blogeissa. 
 
 
Kakku itse on tavallinen pähkinä ja mantelirouheinen neliön muotoon leivottu kahvikakku. Siitä on lohkaistu pari palaa erikseen ja loput laitettu pakkaseen. Toiseen paloista  on laitettu palttooksi paksu suklaatahnakerros kaupan purkista. Se on maultaan haselpähkinää. Korkeutta on minikakulla tulitikun verran. Päälle on nami-hiiri vielä höylännyt suklaalle tarkoitetulla mini (juusto)höylällä tasapaksuja maitosuklaaviiluja ja tomuttanut lopuksi pinnan bitterillä suklaajauholla. Syötäviä, aitoja pieniä kukkia muutama vadille ja.....
 
 
....yksi pinnan pikkuista peukalomokaa peittämään. Säväys luxusta - Tanskasta kesällä hankittuja kultahippuja !
 
   
 
Suklaapuotien käyttämä metallialusta on 17cm x 17cm.
nami-hiihi
 
 Viime vuonna kirjoitettua tekstiä 'täällä'.