Pääsiäinen osa XIII 

 

Tämän pääsiäisen lauantai ei ole poikkeus Euroopassa, eikä Suomessakaan, sillä Helsingin Seurasaari Säätiö yhteistyössä Helsingin Keski-Pohjola yhdistyksen kanssa järjestävät pääsiäiskokon polttotapahtuman. Se alkaa huomenna vapaehtoisella risujen keruulla saaren alueella. Sen souvin päätteeksi tarjoillaan osallistujille juomaa ja grillimakkaraa. Niin sanottu pieni 'Narrikokko' poltetaan noin kello 18.30 tietämillä ja varsinainen pääsiäiskokko roihuaa siitä vajaan tunnin kuluttua.

 

Kokkojen palaessa, arviolta kaksi tuntia, lapset esittävät omia runojaan ja lauluohjelmiaan. Siellä haluaisin olla!

 

Pääsiäisen kokko on pääsiäisenä, pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio, jonka tausta on pakanallinen. Tapaa esiintyy Suomessa lähinnä Pohjanmaalla. Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Pääsiäiskokolla on erityisen suuri rooli Saksassa ja niitä tiedetään poltettavan edelleenkin muun muassa HollannissaTanskassa - ja siellä täällä Ruotsia, jossa kokon lisäksi 'pahoja henkiä' karkoitetaan ilotulittein.

Pääsiäiskokoissa poltetaan nykyisin vain metsistä kerättyjä risuja ja puiden kuivuneita oksia, ehkä myrskyjen kaatamia pilkottuja puitakin. Aikaisemmin niissä poltettiin kaikkea mahdollista, vanhaa irtaimistoa, jopa  autonrenkaita.

Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa pääsiäiskokon polttamisesta on tullut suuri tapahtuma. Monet kylätoimikunnat järjestävät kokon polttamisen ja kaikki kyläläiset kokoontuvat yhteiselle kokolle.