Oikeasti ei leipomus välttämättä tarvitse syytä valmistuakseen hiirenkolon keittiössä. Puuhastelu on hauskaa, aika kuluu rattoisasti antaen tarpeellista taukoa tai vaihtelua tärkeämpiin tehtäviin. Lopputulokset ovat toisinaan aivan ihmeellisiä. Niin hassuja, että ’keittiöstä kuuluu  nauru’ konkreettisesti saman nimisen keittokirjan mukaan. On hauskaa nauraa itselleen !

Kyllästymiseen asti on nami-hiiri maininnut kirjoituksissaan ’Säteilevän hymyn’, muta se on niin ihana ja lisäksi uskollisin parvekkeen kaunistus!

Keskiviikkona torilta ostettu maljakkoruusu on enemmänkin huvittava kurkistellessaan ’paperipussista’. Väritys on outo ja ihmeellinen ruusulle, mutta ei esimerkiksi tulppaanille. Tietenkin hiiri uteli myyjältä lajikkeen nimeä, mutta miehellä ei ollut siitä mitään tietoa. Hiiri  ajatteli itsekseen, että hyvä myyjä – varsinkin torilla - olisi keksinyt nimen omasta päästään ’ilahduttaakseen’ ostajan tiedonjanoa! Sveitsin lipun värinen ruusu ei ole mikään luonnonoikku, joita myös tapaa toisinaan. Niitä oli suuri saavillinen.

Tavallisen epätavallinen kääretorttu syntyi siis hetken mielijohteesta. Roinisen kirjan reseptin (s.269) neljän kanamunan puolitus, samoin sokerin ja jauhojen. Sekaan pienen minipurkin ’omenan vihreän’ jauheen loppu – ja uuniin. Sillä aikaa mansikoiden siivutusta ja suklaakiekon pyörittelyä. Molempia kului siinä ohessa myös laaduntarkkailuun. Rahkapurkista oli nami-hiiri maistellut jo aiemmin, joten sitä oli vajaa purkillinen – olisi tarvittu kokonainen. Vajausta hiiri täydensi suklaalastujen muruilla.

 

Lautaselle tuli vielä ripoteltua loput aiemmin vihreäksi värjätyistä kookoshiutaleista! Kaksi palaa lautasella kertoo enemmän mausta, kuin sata sanaa. -  Värjätty kookoshiutale: Cake Dream.

nami-hiiri