Kaikella todennäköisyydellä minua on pistänyt kirjoittamisen kärpänen tai ehkä kaksi, sillä en mitenkään olisi uskonut juttua riittävän näin moneen asiaan yhden kalenterikauden juhlan tiimoilta. On kuitenkin iloinen asia kirjoitella ja kertailla siinä samalla omiakin tietämyksiään vuoden erilaisista juhlista.

Poikkesin alkuiltapäivästä 'Askartelua & Elämänmakuja' blogissa. Sinne oli ilmestynyt ihana ohje servettien taitteluun. Sitä oli aivan mahdoton ohittaa vai katsomalla. Laatikoista löytyy servettejä joka lähtöön, joten materiaa on mistä valita. Näin jälkeenpäin huomasin innoissani unohtaneeni   tarkistaa ohjeesta servetiltä vaadittavan koon kauniin lopputuloksen saamiseksi. Lähdin liikkeelle Jukka Rintalan - suunnittelemasta tuotteesta, joka jostain syystä ei ole tyylikkyydestään huolimatta päätynyt suosikkeihini suuta pyyhittäessä. Koriste on hillityn aistikas, kuten useimmat Rintalan tuotteissa. Mutta servetteihin käytettyyn materiaaliin en ole pahemmin ihastunut. Pääsiäisen keltaista väriä löytyi Ikeasta ostetusta tapulipakkauksesta, jota sanoisin löytyvän laatikostani aina, ympäri vuoden. Ja kolmanneksi valitsin  kankaisen ruokaliinan laatikon pohjalla olevasta kasasta. Ohjetta  oli helppo seurata selkeän selityksen ja kuvien perusteella. Pupuja syntyi, mutta minkälaisia!

   

Kuitukangas materiaalina oli jäykkää ja liian paksua kauniiseen lopputulokseen, vaikka koko täsmäsi ohjeessa annettuun minimivaatimukseen, 40cm x 40cm. 

Ikean normaali paperiservetti on miellyttävämpi suupielille ja askartelussa se oli myös edellistä huomattavasti helpompi käsitellä. Se taittui siitä mistä halusi sen taittuvan. Mutta koko oli oikeasti ihan liian pieni, 33cm x 33cm, vaikka tulos oli kohtalainen ja sen sai 'venyteltyä' kangasliinan mittoihin, kuten kuvasta näkyy. Laitoin ne pienen jalallisen lasin päälle ja siksi punakuvioinen näyttää entistä pienemmältä.

Laatikon pohjalla puristuksessa hieman ylimääräisiä laskoksia saanut kangasliina, 40cm x 40cm, olisi pitänyt silittää niistä ylimääräisistä rypyistään, jotta tulos olisi ollut parempi. Olisi myös ollut syytä valita se isoin ruokaliina, 50cm x 50cm, silloin valkoinen pupukin olisi saanut sille ominaiset pitkät korvansa!

Pienenä tyttönä auttelin hyvin usein lähistöllä asuvaa sylikummiani  arkisissa kattauksissa, sekä servettien yksinkertaisemmassa taittelussa. Se oli kunniatehtävä ja mieluisaa puuhaa. Aivan samoin, kuin kotonakin noudatin tarkasti neuvoja, mutta muistan keksineeni usein jotain muutakin, ohi ohjeiden. Kauniit  tai hauskasti taitetut servetit  ovat osa ruokailun iloista!

nami-hiiri