Uudessa  Vantaan Lauri -lehdessä on hieno juttu nuoresta turkulaisesta piparintekijästä’, nimeltä Petrus Kurppa. Ammattitaitajana hän on perehtynyt jo aiemmin myös blogissaan ”Petruksen piparkakut” piparkakkujen saloihin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Sunnuntaiharrastaja nami-hiiri tutkiskelee myös mielellään leipomusten tarinoita, salaisuuksia ja sen sellaista mitä sattuu niistä kirjoista löytämään. Kirjeenvaihdosta puumuottien taitajan Gene Wilsonin kanssa joku vuosi sitten, syntyi myös suppea postaus muutamin kuvin ”Tauluna pikkuleivän muotti”.
 
Hunajakakkusen tarina tiedetään ikivanhaksi, ainakin 1500 -luvulta ja reseptit ovat siirtyneet ensin tarinoissa suusta suuhun ja myöhemmin suvuissa perintöinä. Leipomoissa ne ovat niitä monasti mainittuja ’kassakaapin salaisuuksia’.
 
 
Ainekset katsottiin aikoinaan olevan lahjoja Jumalilta. Oletuksena on, että roomalaiset toivat ajatuksen hunajaleivoksista Alppien yli Eurooppaa vallatessaan.
 
Vanhoissa reseptikirjoissa on hieman toisistaan poikkeavia reseptejä, mutta alla yksi eniten esiintyvistä sveitsiläisen pikkuleivän kirjattu resepti ohjeineen ja tärkeine huomautuksineen:
 
Aito Zürichin Tirggel 
 
800 g hunajaa
30 g inkivääri
30 g kanelia
5 g jauhettua neilikkaa  
5 g jauhettua muskottia
1 tl Jamaika pippuria tai maustepippuria
2 tl ruusuvettä 
noin 800 g vaaleita jauhoja
sekä maapähkinäöljyä muottien sivelyyn ennen paistoa
 
Yhdistä hunaja ja mausteet kulhossa. Lämmitä kulhoa kuumassa vedessä. Lisää jauhot ja sekoita kunnes taikina ei tartu enää kulhoon. 
Poista kulho kuumasta vesikylvystä ja vaivaa taikinaa huolellisesti. 
Jaa se neljään osaan ja 'pyörittele' kunnes se on paksuudeltaan noin 2 milliä paksu. Leikkaa taikina hieman muottia suuremmiksi kappaleiksi. 
 
Huomautus leipojalle: 
Koska Tirggel on hyvin ohut,  et voi käyttää muotia, joka on huonosti veistetty vaan ainoastaan niitä, joissa kuva-aiheet ovat syvään kaiverrettuja!
 
Sivele muottiin hieman maapähkinäöljyä ja aseta muotti taikinan päälle, käännä ja painele sitä lisää sormien avulla, varsinkin kuvion syvimpiä kohtia. Poista taikina muotista kevyesti öljytylle pellille.
 
Paistamiseen tarvitaan erityisuuni, jonka lämpö kohoaa 600 ° C !!!! Hupsista! Uusimmissa resepteissä mainitaan grilli ja 300°C.
 
Tirggeliä, kuten ei hollantilaisia Speculaas -pikkuleipääkään juuri tapaa väritettynä, kuten Saksan Springerleitä. Ja mikä on varmaa, niin ensimmäiset kokeilut eivät näytä läheskään sveitsiläisiltä , eikä ainakaan alkuperäisien kaltaisilta.  Zürichissä niitä paistellaan ympäri vuoden, kuvien vaihtuessa vuodenaikojen mukaan.
 
Nami-hiiren kädessä on pieni kaunis, hunajalle hennosti tuoksuva, ohut ja kova sydänpikkuleipä. Poskiin syntyy hymykuoppa, kun muistuu mieleen Petruksen blogiinsa kirjoittama varoittelu:
Tirggel on perinteisesti kivikova, jonka johdosta se kuuluu joko murtaa paloiksi ja imeskellä hiljakseen, tai kastaa kuuman juoman joukkoon. Neuvo kannattaa ottaa tosissaan, jotta välttää ylimääräiset vierailut hammaslääkärille.“  Näin se juuri on, näitä keksejä ei pidä syödä huolettomasti  tavallisten keksien tapaan! Toki vajaan kahden millin paksuisen pienen sydämen vielä 'murtaa’ pelkin hampain, ilman vasaraa .