Enemmän, kuin onnellinen tunne on kellahtaa omaan sänkyyn kolmen viikon jälkeen. Hyvä sänky ja ahkerassa käytössä tutuksikin jo tullut on nami-hiirelle koirankin kotona, mutta silti. Se on suurella parvella – on ilmaa ja avaruutta noin kolmen metrin korkeudessa. Kattoon on sieltä vielä matkaa, ei hiiri ylety vaikka nostaisi kädenkin pystyyn. Raputkin ovat turvalliset hiiren astella. 

 

Enemmän, kuin onnellinen tunne on myös se, että lapset huomioivat, välittävät ja haluavat ilahduttaa ! Tyttäreni soitti maanantaina Kiinasta ja kyseli josko haluaisin jotain ’tax-freestä’? Kauniisti ajateltu! Hän tiesi varmasti vastauksen entuudestaan, että kiitos ei mitään. Hän kuului naurahtavan ja lisäsi: ”Olen kyllä ostanut muutaman pienen jutun jo sinulle. Ellet tarvitse, niin anna sitten vaikka niille nami-hiiri-kavereillesi !” Tästä tulin enemmän, kuin onnelliseksi ! 

 

Kyllä nami-hiirtä nauratti myös purkki, jonka tyttäreni pisti käteeni varhaisena aamun hetkenä purkaessaan laukkuja. Huomasin hänen seuraavan tarkasti reagointiani. Hän on arvatenkin lukenut joskus hiiren postauksia – ruusuista. Niistä joita ei maljakkoon laiteta ! Ruusulla maustettua purukumia. Sitä maistettiin heti.

Pienintäkään onnea ei vain ollut tänään tekemieni tähtipiirakoiden kanssa. On pakko tehdä uusinta huomenissa. - Tinuski on varmasti taitavampi. Hänelle palkintomuotti on jo matkalla, ja ehkä lentoemännät eivät aio sotkea rahtikoneiden lentoja. Eihän kirjeet lentoemäntiä edes tarvitse !

nami-hiiri