Olipa hassua, että juuri tänään Ilta=Sanomissa oli Laskiaispullien ja hernekeiton joukossa pitkä artikkeli sveitsiläisistä juustoista ja tietenkin myös fonduesta. Kirjoitan silti oman versioni. Miksi? Syyn huomaa kyllä, jos lukija jaksaa lukea nami-hiiren  kirjoituksen ihan loppuun.

Sveitsissä on kirjoittamaton sääntö: Jos mies hukkaa leivänpalan juustoon, täytyy hänen tarjota pullo viiniä seurueelleen. Jos nainen taas kadottaa leivänpalan, täytyy hänen antaa pusu vasemmalla puolella istuvalle miehelle. Kotona jokainen voi keksiä omat sääntönsä, voihan rangaistus huolimattomuudesta olla vaikka vitsi tai laulu. Fondue ruokailu on hauska seurallinen tilanne.

Arkipäiväisemmän selityksen mukaan fondue syntyi siksi, että talvella alppikylät olivat eristyksissä lumen vuoksi pitkiä aikoja. Juustot ja leivät ehtivät varastoissa kuivua, joten aineksia pehmennettiin syötäväksi liottamalla niitä viinissä. Fonduen kanssa juodaan usein valkoviintä. Sen tulee olla kuivaa ja hapanta, jotta viini pehmentää juustojen voimakasta makua. Myös yrttisnapsit ja teet edistävät juuston sulamista vatsassa.

Koska varmaa tietoa, eikä historiaa tästä ruokalajista ole, niin nami-hiiri kuuntelee mielenkiinnolla kaikki tarinat. Alpeilla tai juuri Alppien vuoksi on yksinkertainen juustoruoka aikoinaan syntynyt. Varsinainen 'vallankumous’ alkoi kuitenkin vasta 1950-luvulla, kun fondue löysi tiensä Sveitsin armeijan keittokirjaan. Sieltä sotilaat toivat sen koteihinsa ja nykyään se on Sveitsin kansallisruokaa.

Fonduen alkupalana on yleensä lautasellinen kuivalihaa, joka on maustettu pippurilla, juomana tarjoillaan valkoviiniä.

Jos haluat valkosipulin makua juustoon, voit hieroa padan pohjalle nestettä valkosipulin kynnestä.

Kuumennettaessa juustoa on tärkeä sekoittaa puuhaarukalla, jotta ilma pääsee sekoittumaan juustoon. Seoksen sulaminen ottaa aikansa ja lopputuloksena on kermainen, herkullinen juustofondue. Juustoa voi maustaa pippurilla, muskotilla tai alppiyrttiseoksella. Usein juustoon lisätään myös tilkka kirsikkaviinaa (Kirsch) juuri ennen tarjoilua, se sopii juustoon täydellisesti ja antaa ruoalle lisää makua. Käytä vain 1cl neljän ihmisen annokseen, muuten kirsikkaviinan mausta tulee liian dominoiva.

Juustofondue vaatii riittävästi lämpöä, että sen rakenne pysyy tasaisena ja juoksevana, mutta pitää varoa polttamasta juustoa. Jos lämpötila pysyy tasaisena koko aterian ajan, jää padan pohjalle ohut kuori paahtunutta, mutta ei palanutta juustoa. Tätä kutsutaan nimellä "la réligieuse" (=nunna). Sen rakenne muistuttaa ohutta keksiä ja  sen voi syödä.

Parantaakseen ruoansulatusta, ruokailijat juovat yleensä valkoviiniä, yrttisnapseja tai teetä. Varsinkin yrttiteen eteeriset öljyt auttavat juustoruoan sulattamisessa. Normaalisti juodaan 2cl snapsi ja noin 2dl viiniä ateriaa kohden! Enempi alkoholi on syytä jättää myöhemmälle illalle.

Le coup du milieu: Läntisessä Sveitsissä on tapana juoda snapsi vasta sitten,  kun puolet fonduesta on syöty,

Juuston antamaa voimakasta tuoksua ei voi välttää. Mutta yksinkertaisen kattauksen voi aina koristella appelsiini- tai sitruunasiileillä eli niihin pistellään jouluiseen tapaan mausteneilikkaa. Leipäkoriin kuutioidaan leipäpalat valmiiksi. Normaalisti siitä nostetaan kourallinen omalle lautaselle. - On hyvä muistaa, että pataan kastettua, pitkää fondue haarukaa ei laiteta kylässä suuhun, vaan leipä syädään toisella haarukalla lautaselta, kuten etikkaiset vihanneksetkin, jos niitä on tarjolla.

Hiihtoloman PINKKI juustofondue !

Ruualla ei saa leikkiä. Nami-hiiri on tarkka tästä lapsena oppimastaan säännöstä - ja on aikoinaan tuputtanut sitä lapsilleen vaihtelevalla menestyksellä ja nyt lapsenlapselleenkin. Mutta kiusaus oli hiirellekin sietämätön, joten oli IHAN pakko kokeilla pinkkiä elintarvikeväriä juustoon. Vatsat olivat pullollaan hyvin onnistuneesta fonduesta, eikä lopulle ollut enää tilaa. Koirakin kuorsasi tyytyväisenä vatsa pullollaan omasta ateriastaan. Fonduesta tuli luonnollisesti pojantyttären lempivärin väristä. Maku ei tietenkään muuttunut. 

nami-hiiri