Lapsuudesta, kouluvuosilta on makumuisti säilyttänyt kirnupiimän maun, vaikka Valio on 'lopettanut' sen tuotannon. Kefiirille taisi käydä samoin. Onhan se ihan selvää, ettei lyhyellä päiväyksellä olevaa tuotetta kannattanut pitää markettien hyllyillä, jos nami-hiiri osti  tölkillisen silloin tällöin ja kuitenkin jostain yksityisestä kaupasta tai kauppahallista ja keksi sitten lisäksi muuttaa ulkomaille. – Mutta oikeasti hiiri ei pode huonoa omaatuntoa, sillä totuus on se, että taas törmätään EU-direktiiviin. Sen mukaan voin valmistuksessa jäävä neste (kirnupiimä) kuuluu EU-tuen piiriin ainoastaan silloin, kun tuotteen loppukäyttö on eläinten rehuna. Ei siis olisi auttanut vaikka nami-hiiri olisi nostanut kulutustarvettaan. - Sveitsistä löytyy kirnupiimä tai sillä nimikkeellä kulkeva tuote. Kauppojen maito-osastoilta löytyy ‘kirsikka-kirnupiimää’, päärynä- ja kukka-kirnupiimää. Jälkimmäinen on maustettu  ‘mustaseljan’ kukkivista tertuista. Näistä kolmesta olen aina ostanut vain kirsikkaista, jonka maku ei ole pettymys, sillä kirsikka maistuu aidosti. Mutta ei se mitään suomalaistyylistä kirnupiimää ole! Koostumukseltaan kyllä hapan maitotuote, jolla on ne kirnupiimän ominaiset 0,3%:a  rasvaa. Mutta onko oikeasti niin ‘nokonnuukaa’, jos tuote ei ole täydellinen? Kaatuuko makumaailma, ei kai?

Eilen ostin kirsikkapulloja useamman ja yhden sitä ‘kukkaa’.  Lasissa kumpainenkin on ihan piimän oloista, eikä maito tule mieleen, joskaan ei kirnupiimäkään. Tyhjään lasiin ei jää piimän 'raitoja'. ‘Holunder-blüten Buttermilk’ maistuu makealta, samalle kuin kukista tehty hyytelökin, mutta jälkimauksi jää selkeästi kirnupiimää kaukaisesti muistuttava maku. Ei hassumpi tuotteena. En välttämättä ostaisi heti uutta (5 dl) pulloa. ‘Päärynä- ja mansikka-kirnupiimän' uskon olevan aidon makuista valkoista juomaa, kuten kirsikkainen. Lisäksi pieneen ostoskassiin tuli nippu uusia pikku-rillin kokoisia porkkanoita, jättiläisen mustikoita - ja kotimatkalla taitoin kaksi ruusua pensaasta, jonka oksa sojotti aidanraosta. Ystävällisen talonherran huikatessa kädellään suostumustaan ja tervehdystään!

 

  

'Porkkana-paistos' maistui mukavan yrttiseltä. Tuoretta ruohosipulia ehkä tuli ripoteltua liikaa, kun muutenkaan ei ollut mitään reseptiä kaupan valmiille pohjalle. Oli vain into latoa vuokaan porkkanoita. Ulko-asu ei ihan onnistunut ajatuksessa latoa pienet porkkanat poikittain parsan tapaan. Olin jättänyt niihin pätkän varttakin! Olisi pitänyt kuvata ennen uunia ja samoin vieressä oleva uusinta Jamie Oliverin kirjasta 'hunnutettu nektaripiiras', joka ei tällä kertaa harjoitellut hyppyjään lattialle. Piirasta tuli hunnutettua vain osin, jotta nami-hiiri saattoi seurata miten hyvin nektaripalat yleensä käyttäytyvät! 

Mustikoita, jäätelöä (il Gelato), vaniliinikermaa, mansikkakastiketta (les vergers boiron), pähkinärouhetta, lusikka-pikkuleipä (Jowa) - ja naapurin pensasruusu ! Valitsin väärän lautasen mustikoiden alle - Pentikin kaunis mustikan sininen 'hukkaa' tummat mustikat - kirkas tai valkoinen olisi ollut ehdottomasti parempi kuvassa, vaikka luonnossa toimii mainiosti.

Joku aina silloin tällöin tiedustelee sähköpostissa, että syönkö ruokaa laisinkaa, kuten kalaa tai lihaa? Toki, toki, kalaa kuluu, mutta niiden, kuten lihankin paistamisista ei 'herkullisia' kuvia nami-hiiri ole onnistunut näppäämään. Peruskotiruoka on kunniassa, mutta usein mainittu yhdenhengen talous on kurja keittiön vinkkelistä katsellen. Erilaiset pienet keittiön pienet ja hauskatkin välineet ovat hankittu ruokahalun ylläpitämiseksi ja jotta keittiöstä kuuluisi se nauru!