n%C3%A4kkileip%C3%A4%201%20-normal.jpg

Ruokapöydässä ei saa leikkiä, mutta ruokailun tunnelmaa voi kohottaa 'hauskasti'. - Tässä 'Emmerit', joksi hiiri niitä alkoi kutsua, tanssivat hiirenkolon keittiössä.Ne ovat ruotsalaisia ja aloittaneet Euroopan valloituksen, pitäen nälkää loitolla. Nämä  hirvimuotilla tehdyt figuurit ovat ohuen ohutta näkkileipää. Hauskuus korvaa herkullisuuden puutteen, mutta meijerivoin, juuston tai raikkaan marmelaatin kanssa nautittuna leivästä katoaa mauttomuus. - Pakkauspussin lipuke luettelee valmistusaineiksi seuraavat tuotteet: ruisjauho, emmer, speltti, puolukka 2%, suola. Muistattehan, että tuotteiden raaka-aineet  on ilmoitettava pakkauksissa alenevassa painojärjestyksessä. Eli, jos tuotteessa on kaksi prosenttia jotakin, niin sitä on makuhermojen etsittävä suurennuslasin kanssa. Mutta mitä kummaa on emmer *), josta ohut rapeahko leipä sai nikinsä hiirenkolossa? Se selviää postauksen alaosasta.

n%C3%A4kkileip%C3%A4%202%20-normal.jpg

Kuvassa  ylempi on yksi hiiren  suosikeista, murea Wasan Sesam -näkkäri ja alla postauksen 'Emmer', jolla oikeasti on aika koppavalle kalskahtava nimi, vai mitä mieltä olette tästä: "Lingonberry Crispbread king of the forest". Kaikella kunnioituksella pienyrittäjyyttä ja sen markkinointia kohtaan, hiiri ottaisi nimestä puolukan pois - tai lisäisi puolukkaa reippaasti taikinaan. Hapankorput, korput, näkkärit yms. maistuvat hyviltä yleensä ihan naturelkin, mutta juuri testattu  leipä ei. Se on mauton.

nami-hiiri


*) Emmervehnä, Triticum dicoccon, on niukkasatoinen vehnälaji, jota viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina, Antiikin ajan pelloilla. Mutta eräillä seuduilla Etelä-Euroopassa sitä viljellään edelleenkin, ja nyt myös Ruotsissa. Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, Triticum aestivum, on syntynyt emmervehnän ja erään Keski-Aasiassa kasvavan heinälajin risteytymänä. - Emmervehnää viljeltiin varhaisina aikoina pohjoisillakin alueilla, myös Suomessa. Vanhimmat viljelyä osoittavat arkeologiset emmervehnän jyvälöydöt on tehty Turusta ja Paimiosta, ja ne on ajoitettu viimeisille vuosisadoille ennen ajanlaskumme alkua. Emmerin ohella toinen vanhus on spelttivehnä. 

Spelttivehnä, jota kutsutaan toisinaan myös koriste- tai alkuvehnäksi, on vanha perinteinen viljalaji. Se on heinäkasveihin kuuluva heksaploidinen vehnälaji, josta nykyinen vehnä polveutuu. Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa viljelyn suosio kasvaa jatkuvasti. Spelttivehnän väitetään kestävän paremmin tuholaisia, kuin vehnän ja se sopisi siksi paremmin luomuviljelyyn. Siinä on runsaasti kuitua ja nykyvehnään verrattuna paljon proteiinia. - Speltin kuorimiseen tarvitaan erityinen kone, jotta se ei vahingoitu. Tavallisessä vehnämyllyssä alkio vaurioituu ja saanto on selvästi pienempi.