Sunnuntaina, 23. toukokuuta 2010 uutisoitua:

"Maailman kallein postimerkki on myyty huutokaupassa. Merkin myi sveitsiläinen, postimerkkeihin erikoistunut David Feldhamin huutokauppakamari Sveitsissä myöhään lauantaina.
Ruotsalainen "Kolmen killingin keltainen" painettiin ilmeisesti vahingossa kahdeksan killingin merkkejä tehtäessä vuonna 1857. Merkkejä on vain yksi kappale.

Huutokauppakamari ei paljastunut ostajaa, eikä merkin hintaa. Se suostui kuitenkin vahvistamaan, että merkki on edelleen maailman kallein.
Kun merkkiä edellisen kerran kaupiteltiin vuonna 1996, se myytiin 3,6 miljoonalla eurolla.

Merkin löysi vuonna 1885 ruotsalainen koulupoika. Hän myi sen tuolloin eteenpäin muutamalla kruunulla..."

Pieni, inhimillinen virhe on tehnyt vuosikymmenten saatossa pienestä noin 25mm x 30mm kokoisesta paperipalasta miljoonien arvoisen aarteen aina omistajalleen, jotka arvatenkin ovat myös ansainneet jotain kaupoissaan. Keltainen pikku-palanen on rahanarvoinen hankinta ostajalleen. Sen voi myydä julkisesti eteenpäin valitsemallaan valuutalla, jos 'matti' alkaa ahdistella kukkaroa. Sen voisi myös asettaa reilusti näytille panssarilasien alle ja ansaita lisätienastia 1€ tai 10SEK henkilöltä, sillä aina on niitä, jotka haluaisivat sen nähdä. Tällaista mahdollisuutta ei ole niillä 'typeryksillä', jotka vierailivat viikolla omin luvin kähveltämässä Matissen ja Picasson maalauksia pariisilaisesta taidemuseosta. - Nami-hiirelle tuli mieleen heti parikin eri versiota Alain Trustmanin tarinaan pohjautuvasta elokuvasta ’Thomas Crown’, jota esitti 1968 Steve McQueen ja uusversiossa 1999 Pierce Brosnan.  ’Crown’  on elokuvan rikas miljonääri, liikemies ja urheilija, joka ei tarvitse rahaa. Hän pelaa pooloa, golfaa, lentää ja liitää purjekoneilla. Mutta tuo kaikkihan on tylsää joten  hän tarvitsee huvitusta, sekä jännitystä elämäänsä. – Tuskin Ranskan taidevarkauskaan on muuta, kuin 'huvia tuottavaa jännitystä', niin tekijöille, kuin laittoman työn teettäneellekin. Mutta asia voi olla toisinkin, kun miettii miten maailma on muuttunut ’Thomas Crown’ ajoilta. Ja mitä taas mahdollisiin lunnasvaatimuksiin tulee, niin anastajien ajatus tuskin toteutuu onnistuneesti, sillä taidemuseot ovat nihkeitä maksajia  -  vaatimusten edessä. He maksavat ostamansa taulut, mutta heidän hankintojaan anastaneiden on turha yleensä hieroa kauppaa. Mitään 'elvistelyn' mahdollisuutta ei myöskään anastetuista mestareiden tauluista ole.

MUTTA sitten siihen uutiseen, josta kaikki oikeastaan lähti. Maaliskuussa 13. päivä oli ihan kummallinen uutinen ruotsalaisessa päivälehdessä: "Paatuneita ruotsalaisrikollisia vangittiin leivosryöstöstä!" 

Viisi ruotsalaismiestä pidätettiin perjantaina Skoonessa suuresta leivosryöstöstä, kirjoittaa Helsingborg Dagbladet. Pakettiautollinen leivoksia varastettiin torstain vastaisena yönä teollisuusalueelta Åstrupista lähellä Helsingborgia. Varkaat veivät kuljettajan nukkuessa 120 laatikollista Godbiten -konditoriaketjun leivoksia, muun muassa mazarineja, punssirullia ja suklaaleivoksia. Skoonen poliisi pääsi varkauden jäljille jo torstaipäivänä, kun poliisipartio havaitsi neljän miehen kantavan leivoksia helsingborgilaiseen myymälään. Nuori myymälän omistaja pidätettiin saman tien, ja loput epäillyistä leivosvarkaista perjantain aikana. Yksi epäillyistä, 25-vuotias mies, pidätettiin kotoaan, jossa hän oli syöttämässä ryöstösaalista pienelle lapselleen."

Tätä uutista on miltei mahdoton ymmärtää, siitäkään huolimatta, että punssirullat ja myös mazariinit ovat  nami-hiiren suurta herkkua ja niistä pitää moni muukin, koska niitä valmistetaan jatkuvasti. Mutta mitä ihmettä tekee viisi raavasta miestä 120 laatikollisella leivoksia? Nehän ehtivät pilaantua, ennen kuin ne ehtii syöttää perheelleen. Näillä syötävillä tuotteilla ei ole suurta rahallista arvoakaan jälleenmyynnissä pimeillä sektoreilla. Ja varmaa on, ettei niiden säilyttäminen nosta tuotteen arvoa, päinvastoin. Makeuksien anastaminen ei ole kannattavaa, sillä siitä jää nopeasti vielä kiinnikin, kuten uutinen kertoi. Rikos, mikä tahansa ei ole hyväksyttävää.


Punssi on arrakki maustettu makeahko likööri. Punssi levisi Ruotsiin ja Suomeen 1700-luvun alkupuolella, kun maahan alettiin tuoda Jaavasta arrakkia eli palmun mehusta, yrteistä, riisistä ja melassista käyttämällä ja tislaamalla valmistettua alkoholijuomaa. Punssi valmistettiin sekoittamalla arrakkia, vettä, sokeria ja sitruunamehua. Myöhemmin juomaan alettiin lisätä myös paloviinaa. 

Alunperin punssi nautittiin aina kuumana. 1800-luvun puolivälissä punssia  valmistettiin jo teollisesti, jolloin sen tarjoaminen kylmänä kahvin kera yleistyi. Vielä nykyisinkin myös kylmä punssi tarjoillaan lasikupeista. Kuumaa tai kylmää punssia tavataan etenkin Ruotsissa juoda hernekeiton kanssa, mutta myös Suomessa punssin kulutushuippu osuu laskiaiseen, jolloin hernekeittoa nautitaan runsaasti.  Punssin suosio on rajoittunut varsin tarkoin Pohjoismaiden alueelle.


PUNSSIRULLA, pieni leivonnainen

Tarvitaan sokeria, kasvisrasvaa (osittain kovetettu), mantelia, vehnäjauhoja, kaakaota, kaurahiutaleita, kananmunaa, pähkinöitä, rasvatonta maitoa, kookosta, maapähkinöitä, tärkkelyssiirappia ja suolaa, sekä arrakkia ja pistaasi-marzipaania.

Punssirulla on kääritty ohueen pistaasi marzipaaniin ja lopuksi kastettu molemmat päät tummaan suklaaseen.

Maku on mahtava !

P.S.  Tuotekuvat ovat jo aiemmin kirjoituksissa esiintyneitä Antell Oy:n herkkuja, sekä hiiren oma otos tammikuulta.

nami-hiiri