Pari kevättä sitten, ehkä kolmekin, oli Taloussanomissa artikkeli mittavahintaisesta kevään ruusukaupasta. Samaisessa artikkelissa kirjoiteltiin erivärisistä uusista ruusuista. Lopuksi sitten todettiin: “Yhtä kannattaa varoa – sininen ruusu on aina värjätty ja  tahrii hyvin helposti vaatteet!”

sininen%20ruusu%20-normal.jpg

Tämän laventelinsinisenä myytävän ruusun lilaan taittuva väri on kehitelty geenitekniikan avulla. Kukka on aito, jopa niin aito, että viikon jälkeen se on kuihtunut värineen kaikkineen. Mutta mitään väriä siihen ei ole mitenkään imeytetty. Tämä ei tahri maljakon vettä, eikä sormiakaan. Tuoksu on erittäin hienostunut.

Japanissa sinisiä ruusuja on ollut jo monia vuosia. Nykyään niitä saa jatkuvasti Euroopastakin. Ja varmaan kotimaastakin löytyy sinisiä kukkien kuningattaria niistä pitäville.

Vaikka kuvan ruusu onkin kaunis, niin nami-hiiri pitää tuosta toisesta kuitenkin enemmän, vaikkei sekään ole lempivärin värinen!

Pienen kimpun orvokkeja olisi nami-hiiri halunnut ostaa. Tiedättehän, niitä 'My Fair Lady' -musikaalista tuttuja pikkukimppuja, joiden väri on kaunis, orvokinsininen. Niitä, jotka ovat sievästi vihreiden lehtien avulla sidottu ja joiden tuoksu on hurmaava, vaan ei 'huumaava'. Mutta myyjätär teki pahan virheen hiiren tiedustellessa pienen kimpun hintaa. Myyjätär riensi toisen luo asiaa tiedustelemaan. Tämä vilkaisi nami-hiirtä, tuli lähemmäksi, nojasi tiskiin .....ja lopulta vastasi hiiren silmiin katsomatta, että 20 Frangia! Kaunis pieni kimppu jäi myyjättären käteen - odottamaan seuraavaa asiakasta!

nami-hiiri