Ystävänpäivän tarinaa ruutupaperiltani en nyt aiokaan kirjoittaa, sillä aivan samoja asioita on kirjoittanut toimittaja, Mia Kuntsi, artikkelissaan uudessa Kotilieden numerossa. Jotain pientä ihan mitätöntä voisi kuitenkin lisätä, kuten sen, että almanakkaamme se pääsi vasta 1997 tai sen, että Englanti ja Ranska tulivat kuvioihin mukaan, kun 1300-luvulla vietettiin Ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun tapaisia arpajaisia. Ja kun Ystävänpäivä ui sitten Atlantin yli Amerikaan 1800-luvun alussa ja siitä syntyi nykysanaa käyttäen  'hitti', niin monessa Euroopan maassa se oli jo unohdettu. Paluu tapahtui hyvin hitaasti ja amerikkalaisia syytellen kaupallisuudesta! No ehkä vielä senkin, että amerikkalaiset eivät ripustele punaisia sydämiä joulukuusiinsa. Ne kuuluvat kaikki Ystävänpäivään!

Kotilieden sivuilta huomasin 'Valentinen leivoksen'. Sen täytyy olla hyvää, samoin Arja Savelan,  pasta jälkiruoka. Siinä oli käytetty pieniä keitettyjä, tummia pastasydämiä hedelmien joukossa.

Sydämet on pakattu pakkaukseen, jota en olekaan ennen huomannut.* Mutta tuote on varmaan ihan sama, kuin lähiseutujen tapuli-muovipussien värikkäät italialaiset lilliputti-sydämet keittoihin ja ruokasalaatteihin, ja nyt siis uutena ajatuksena hedelmäsalaattiinkin. Kiva idea, jota aion kokeilla.

   

Viime viikonloppuna 'asuin' keittiössä ja suunnittelin lautasille kaikenlaista, jo esiteltyjen lisäksi. Silkasta päähänpistosta syntyi juustoinen, osin ananasrahkalla korvattu digestive pohjainen torttu. Pienensin  reseptiä hieman (15cm halk.) tarjoilulautaselleni sopivammaksi. Silti siitä tuli iso, mutta ei niin iso, että sitä olisi enää jäljellä. Basilikan oksa oli  vihreänä lisukkeena paremman puutteessa ja joutui myöhemmin salaattiin. Leikkasin kakusta muutaman palan syrjään jotka koristelin. 

   

Vasemmalla oleva pala toimi koekaniinina, sillä ripottelin sille oranssia kimalletta Wiltonin purkista. Kuvittelin sen tahraavan nonparellien tavoin kermakukat. Kuvasin leivoksen vasta seuraavana aamuna. Ihme! Mitään ei yön aika ollut tapahtunut, joten syötävää klitteriä voi huoletta käyttää tosi paikan tullen koristeluissa. Siksi siirsinkin sen 'varmat tuotteet' -laatikkoon. Keskellä oleva pullea sydän on sokeria, sydämen muotoinen sokeripala, kun pikeeri ei ole vielä 'hanskassa'ja suklainen konvehti oli aivan liian paksu tähän tarkoitukseen.

Oikealla olen palaseen jättänyt pehmenneen pikku-leivän, kun edellisen päältä olin ottanut sen pois. Leikattuun väliin olen laittanut muutteenmaksi puolukkahilloa. Ison kakun ihanat, suuret punaherukatertut olin syönyt huomaamattani siinä askarrellessani. Samoin oli kaupan rasiakin tyhjentynyt. Pidän puolukoista ja kaikista viinimarjoista.

  

On varmaan paikallaan tarjota Ystävälle ruokaakin, joten ylemmässä kuvassa on kehitelmää ajatuksella: kylmä lohirulla rullattuna Cantadou -piparjuurijuuston kera, lisukkeeksi sitten vaikka pieniä tilliperunoita ja vihanneksia.....

Alkupalaksi voisi myös tarjota pienessä lakkalikööri-lammikossa olevan lohiruusun  ja ripotella hiukkasen raastettua sitruunan- tai limenkuorta päälle.

Alemmassa kuvassa on lämmin tomaatti-riisipasteija halkaistuna ja aseteltuna valmiiksi, lisäksi vihanneksia ja varmaankin lämmintä liemikeittoa, sekä liisää pasteijoita.

 

Ystävä on aina lähellä, vaikka olisi kaukana !

Sydämellistä Ystävänpäivää kaikille !

*) Myllyn Paras värikäs pasta-tuoteperhe, kertoo uusin Maku-lehti !