perjantai, 11. heinäkuu 2014

Ohukaiskakkua makeana, osa II

Mille%20Cr%C3%AApes%20Cake%20kuva%205-no

Mille Crêpes -kakku makeana, 20 ohukaista halk. 15 cm.
1 ½ dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl maitoa
3 munaa
½ dl juoksevaa margariinia tai sulatettua voita

Aikuisille tarjottava an kakkuun:
1 rkl rommia, konjakkia tai sitruslikööriä - hiirenkolosta ei näitä löytynyt,  ainoastaan Marsipaani likööriä!

Paistamiseen hieman voita, mutta se riittää, kun laittaa vain joka toinen kerta.

Toki kakun voi pinota normaali ohukaisistakin ja paistaa sellaisia, mutta se paperin kaltaisiksi onnettoman ohuiksi kiekoiksi paistaminen on hauskaa...hieman jännittävääkin, kun jotenkin olettaa, että ne repeilevät helposti.Se odotus on turhaa !

Paistetut ohukaiset hiiri levittää yleensä parille leivinpaperiarkille lomittain ja antaa niiden jäähtyä. Nyt tuli pinottua suoraan lautaselle - kuvaa varten. Sen jälkeen hiiri siveli ohukaiset ohuelti vaniljarahkalla ja pinosi ne sitä mukaa…..parin ohukaisen pintaan eksyi suklaa tuorejuustoa. Täytteenä paljon käytetyt vaahterasiirappi tai Nutella ovat hiirelle liian makeita. Ohukaisia on kakussa tällä kertaa 18 kappaletta, kun pari tuli maisteltua. Ja oikeastaan sen takia, että hiiri korvasi nyt jauhoista 2 rkl kahdesti sihdatulla mantelijauheella. Tänä päivänä sitä näkee usein käytettävän resepteissä.

lettutarvikkeet-normal.jpg

Ohut%2C%20mutta%20napakka%20-normal.jpg

Ohukaiset%20kakkuun%20%202.%20-normal.jp

Tässä pino paistettuna, mutta vielä ilman täytettä. Koska nami-hiiri testaili ja makusteli kakkuaan itsekseen, niin ohukaispinon veivaaminen ja siirteleminen lautaselta toiselle ei ollut 'vaarallista'. Aika kului mukavasti. Ulkona satoi!  

Milloin aikaa on, niin tämä on tosi hauskaa puuhastelua, mutta kyllä perinteinen tyyli eli 'suomalainen totuttu tapa' syödä ohukaisia itsekeitetyllä mansikkahillolla on se paras hiiren mielestä. Mutta kaikille tyyleille on sijaa......ja jos nami-hiiri ottaisikin sen isomman pannun käyttöön, niin saisi taitella räiskäleensä kahtia ja sitten vielä kahtia - katulettujen tapaan !  

nami-hiiri

keskiviikko, 9. heinäkuu 2014

Kesän lettukestit ranskalaisittain osa I

Kesä ilman perinteisiä lettukestejä olisi aika tylsä. Se, että kokoaako ne sitten makeaksi vai suolaiseksi tarjottavaksi riippuu tilanteesta. Hiirenkolossa ei ole muurinpohjaa, eikä sitä eurooppalaisten katulettujen puista T -kapulaa. Pari pinnoitettua paistinpannua löytyy, joista hiiri otti esille sen pienemmän, 15 cm. Yhdistetyn lounaan ja illallisen hiiri aikoo koota paistamistaan letuista…istahtaa sitten parvekkeelleen, jossa on ihka uusi valkoinen lasikatto ja  kuuntelee sateen hiljaista ropinaa miettien viimeisintä retkeään. Kanadan ranskankielisillä alueilla, kuten Amerikassa ja tietenkin Ranskassa Mille Crêpe -kakku on klassikko, niin makeana kuin suolaisenakin. - Tänään syödään - huomenna herkutellaa !

Ohukaiskakku%20lohella%201%20-normal.jpg

Ohukaiskakun räiskäleet ovat asiaan kuuluvasti miltei paperin ohuita. Niiden reunat tapaa käpristyä eloisasti. Nami-hiiri kokosi kakkunsa suoraa ruokalautaselle ( välit täytetty vain puoleksi kalasiivuin ) ja taittoi ylimmäisen laskoksille coctailtikun avulla, jotta lukija aistii  paremmin, kuinka ohut räiskäle oikeasti on. Räiskälereseptejä on monia, mutta tämä ranskalainen on toiminut hyvin.

Mille Crêpes -lohikakku, 6-8 henk.

100 g = sekoitus vehnäjauhoja + tummia jauhoja

1/4 tl suolaa

1 3/4 dl vesi-maitoseosta (50/50)

2 isoa tuoretta kananmunaa

2 tl öljyä

paistamiseen voita

Kermainen piparjuurivaahto

250 g tuorejuustoa naturel

4 cm hienoksi raastettua piparjuurta

1/2 limetin mehu ja kuoriraaste

1 1/2 dl kermaa vatkattuna 

300 g lohta siivutettuna

Koristeluun:

1/2 limetti siivutettuna, tuoreita salaatin tai pinaatin lehtiä, ruohosipulia tai bio-suolaheinää

  • Sekoita keskenään vesi-maito sekä jauhot ja vatkaa tasaiseksi. Lisää  kananmunat ja rasva.
  • Anna taikinan levätä vähintään puolisen tuntia. 
  • Paista pinnoitetulla pannulla koko pannun kokoisia lettuja, MUTTA.......

ohukaiskakku%204%20-normal.jpgOhukaiskakku%20lohi%206-normal.jpg

  • .....kaada taikinaa pannun toiselle puoliskolle ja kallista sitten pannua niin, että taikina valuu ohueksi kerrokseksi koko pannulle. T -kapulan käyttö tämän vaiheen takia tarpeeton Ü.  
  • Ihan pienen hetken päästä heiluta pannua pienellä ranneliikkeellä, niin että lettu/räiskäle/ohukainen liikkuu samaan tahtiin pannulla. Se olisi helppo kääntää, joskaan ei välttämättömyys.
  • Kypsennä kunnes pinta on hyytynyt ja kippaa lautaselle jäähtymään.

nami-hiiri

tiistai, 8. heinäkuu 2014

'Hirviä' hiirenkolossa !

n%C3%A4kkileip%C3%A4%201%20-normal.jpg

Ruokapöydässä ei saa leikkiä, mutta ruokailun tunnelmaa voi kohottaa 'hauskasti'. - Tässä 'Emmerit', joksi hiiri niitä alkoi kutsua, tanssivat hiirenkolon keittiössä.Ne ovat ruotsalaisia ja aloittaneet Euroopan valloituksen, pitäen nälkää loitolla. Nämä  hirvimuotilla tehdyt figuurit ovat ohuen ohutta näkkileipää. Hauskuus korvaa herkullisuuden puutteen, mutta meijerivoin, juuston tai raikkaan marmelaatin kanssa nautittuna leivästä katoaa mauttomuus. - Pakkauspussin lipuke luettelee valmistusaineiksi seuraavat tuotteet: ruisjauho, emmer, speltti, puolukka 2%, suola. Muistattehan, että tuotteiden raaka-aineet  on ilmoitettava pakkauksissa alenevassa painojärjestyksessä. Eli, jos tuotteessa on kaksi prosenttia jotakin, niin sitä on makuhermojen etsittävä suurennuslasin kanssa. Mutta mitä kummaa on emmer *), josta ohut rapeahko leipä sai nikinsä hiirenkolossa? Se selviää postauksen alaosasta.

n%C3%A4kkileip%C3%A4%202%20-normal.jpg

Kuvassa  ylempi on yksi hiiren  suosikeista, murea Wasan Sesam -näkkäri ja alla postauksen 'Emmer', jolla oikeasti on aika koppavalle kalskahtava nimi, vai mitä mieltä olette tästä: "Lingonberry Crispbread king of the forest". Kaikella kunnioituksella pienyrittäjyyttä ja sen markkinointia kohtaan, hiiri ottaisi nimestä puolukan pois - tai lisäisi puolukkaa reippaasti taikinaan. Hapankorput, korput, näkkärit yms. maistuvat hyviltä yleensä ihan naturelkin, mutta juuri testattu  leipä ei. Se on mauton.

nami-hiiri


*) Emmervehnä, Triticum dicoccon, on niukkasatoinen vehnälaji, jota viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina, Antiikin ajan pelloilla. Mutta eräillä seuduilla Etelä-Euroopassa sitä viljellään edelleenkin, ja nyt myös Ruotsissa. Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, Triticum aestivum, on syntynyt emmervehnän ja erään Keski-Aasiassa kasvavan heinälajin risteytymänä. - Emmervehnää viljeltiin varhaisina aikoina pohjoisillakin alueilla, myös Suomessa. Vanhimmat viljelyä osoittavat arkeologiset emmervehnän jyvälöydöt on tehty Turusta ja Paimiosta, ja ne on ajoitettu viimeisille vuosisadoille ennen ajanlaskumme alkua. Emmerin ohella toinen vanhus on spelttivehnä. 

Spelttivehnä, jota kutsutaan toisinaan myös koriste- tai alkuvehnäksi, on vanha perinteinen viljalaji. Se on heinäkasveihin kuuluva heksaploidinen vehnälaji, josta nykyinen vehnä polveutuu. Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa viljelyn suosio kasvaa jatkuvasti. Spelttivehnän väitetään kestävän paremmin tuholaisia, kuin vehnän ja se sopisi siksi paremmin luomuviljelyyn. Siinä on runsaasti kuitua ja nykyvehnään verrattuna paljon proteiinia. - Speltin kuorimiseen tarvitaan erityinen kone, jotta se ei vahingoitu. Tavallisessä vehnämyllyssä alkio vaurioituu ja saanto on selvästi pienempi.
 

sunnuntai, 6. heinäkuu 2014

Mansikkaherkku - nuorison tyyliin !

Leipovalta nuorisolta oppii paljon. Heillä on tuoreita ideoita, joita ei vanhoista kirjoista löydy. Hiiri klikkailee usein tänne ja tänne !
 
Raikas ja suhteellisen helppo nopeudessaan on tämä mansikkaherkku, jonka juuri nautin miedossa auringonpaisteessa parvekkeella! Ohjeen nami-hiiri poimi täältä. - Terkkuja blogin kirjoittajalle hiirenkolosta…lupaus on nyt lunastettu ! Minä tykkäsin tästä herkusta!
 
Mansikkaherkku%202%20-normal.jpg
 
Mansikkaherkku%201%20-normal.jpg
 
Ohjeen murustetut 'Mariet' on tällä kertaa vaihdettu marketin erikoisosaston italialaisiin supermini 'Nocciolino' -kekseihin. Ne valmistetaan hasselpähkinästä, sokerista ja valkuaisesta. Näin pienet palavat herkästi, mutta isommat onnisttuu hiireltäkin.
 
nami-hiiri

perjantai, 4. heinäkuu 2014

Mansikan viileä yllätys !

Mansikan%20viile%C3%A4%20yll%C3%A4tys%20

Kylmä Mansikka Gazpacho, kevyttä ruokaa helteeseen !  4 annosta

500 gr mansikoita 
1/2 pienestä punaisesta paprikasta
1/2 murskattu valkosipulinkynsi
1/2 pieni sipuli 
1 - 2 tl sokeria 
maun mukaan suolaa  ja jauhettua mustapippuria 
1 rkl balsamiviinietikkaa 
4 rlk extra oliiviöljyä 
 
- mansikka annosta kohden kantoineen, sekä tuoretta minttua ( tai kirveliä )  koristeluun
- varaa 1 jääpala per annos1
  • Valitse mahdollisimman kypsiä mansikoita, kun valmistat mansikkagazapchoa. Huuhtele mansikat, ota muutama sivuun koristelua varten.  Poista lopuista kantaosa, leikkaa ne pieniksi paloiksi ja laita  blenderiin tai vastaavaan.​
  • Sipulia käytetään vain vähän, sillä tarkoitus ei ole tehdä sipuligazpachoa, vaan mansikkagazpachoa. Siispä kuori ja pilko 1/2 sipulia ja murskaa 1/2 valkosipulinkynttä.
  • Lisää sipuli, valkosipuli blenderiin, llsää vielä pieniksi leikatut  paprikan palat, sekä 1 tl sokeria. - Lisää sokeria tarvittaessa vielä myöhemmin, kun kaikki "mausteet" on lisätty 
  • Käynnistä blenderi ja anna käydä kunnes seos on tasaista - alkaa loppurutistus.
  • Jotta mansikkagazpacho olisi mahdollisimman "sileää” siivilöi/paseeraa se. Kaada blenderin sisältö tiheään verkkosiivilään ja valuta gazpacho siitä läpi. Painele tarvittaessa kauhalla/lusikalla jotta kaikki neste valuu läpi.  
  • Lisää seokseen 4 rkl oliiviöljyä, sekä ruokalusikallinen balsamiviinietikkaa, joka korosti mansikoiden makua Sekoita kuohkeaksi sauvasekoittimella ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa sokeria tai balsaminviinietikkaa. Maun ollessa kohdallaan, laita gazpacho jäähtymään jääkaappiin.
  • Kaada keitto laseihin ja koristele mintunlehdillä sekä kokonaisilla mansikoilla.
  • Tämä raikas keitto sopii virkistämään kuumana kesäpäivänä. - Tarjoile mahdollisimman kylmänä, lisää annosten joukkoon halutessasi  jääpala.

nami-hiiri


 
Gazpacho on alun perin Andalusiasta tullut kylmä keitto. Keitto on yleinen ruokalaji koko Espanjassa, Portugalissa sekä monissa Latinalaisen Amerikan maissa. Alkuperäinen gazpacho oli leipäkeitto, joka valmistettiin yhdistämällä kuivahtanutta leipää, valkosipulia, oliiviöljyä, suolaa ja viinietikkaa. Tomaatti ja paprika yleistyivät gazpachon aineksina vasta Kristoffer Kolumbuksen löydettyä Amerikan.
 
Vaikka tomaatti onkin tärkeä osa Suomessakin yleistyneessä gazpachon muodossa, muodostavat gazpachon aiemmin mainitut alkuperäiset ainekset. Andalusiassa tarjoillaan useita ja yhä useammin myös gazpachoja, joissa ei ole lainkaan tomaattia. Eräs hyvin suosittu gazpachon muoto on valkoinen gazpacho eli ajo blanco malagueño. Se valmistetaan pääasiassa manteleista, leivästä, valkosipulista, viinietikasta ja oliiviöljystä. Myös mansikka ja kurkku ovat hypänneet hyväksytysti gazpachoon !