'Laskiainen' ja 'Alla hjärtans dag' viettävät yhteistä päiväänsä sunnuntaina. Laskiaispullaa ja sen jälkeen jotain sydämellistä makeaa. Mikä ihana tuplamakea päivä!

Postin tänään tuomasta uudesta 'Maku' -lehdestä ymmärsin, miksi aika moni leivontablogilainen oli tehnyt viikolla ihania marjapiirakoita. Lehtiä selailemalla yleisesti syntyy usein mielihaluja - 'tuollainen olisi kiva', 'tuon värinen olisi sopiva' tai 'tuonne haluaisin matkustaa' ja niin edelleen. Uudessa 'Maku' -lehdestä (sivu 43) löytyi muutakin ja helposti toteutettavaa 'namia' - hauskan näppärä ja moderni idea laskiaispullalle.

Olin suunnitellut tekeväni viikonlopuksi muutaman pullan, mutta löinkin kaksi kärpästä samalla, kun tein vain sveitsiläisen 'Zopfin'. Se on 'pitko-leipä', joka letitetään hieman erilailla, kuin 'ankkastukki', eikä siihen laiteta rusinoita, eikä sokeria tai ehkä tosi vähän. 'Zopfia' ei koristella raesokerilla tai mantelirouheella. Sen voisi sanoa maistuvan ihan himpun verran suolaiselta. Maku ja  koostumus eivät muistuta paahtoleipää tai polakkaa! (vehnä- tai kokojyväjauhoja, voita/öljyä, maitoa, hiivaa, munia, suolaa, sokeria). Tällä kertaa se paistui kiltisti ja tasaisesti väriään myöten. Uuni toimii siis erinomaisesti! Keittiöön tunkeutunut aurinko teki kuvalle tepposiaan. 'Maku' kirjatelineessä katselin sitten kuvaa ja leikkasin 'Zopfista' kannikan kapeammasta päästä ja sitten ohjeen  mukaisesti paksun palan, johon leikkasin syvän viillon  pystysuunnassa.

   

Halkioon laitoin usein käyttämääni  runsasmarjaista  'Favorit' -sarjan mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Lisäksi kiehautin vähän maitoa, josta osan vaahdotin, patterilla käyvällä Bodumin pienellä maitovaahdottimella. Asetin tekemäni uudenlaisen laskiaispullan  keskelle syvää lautasta, kaadoin ympärille  kuumaa maitoa ja lusikoin  maitovaahtoa. Maito tietenkin imeytyy osittain pullaan, joka tekee siitä helposti lusikalla syötävän.  Annos toimi hienosti. - Oikeita perinteisiä laskiaispullia on tehnyt mm. Kinuskikissa kertoen myös pullan tarinan tai miten se on jäänyt historian tarinoihin kulkemaan. - Mansikkahillon korvaan seuraavassa 'pullassa' illemmalla mantelimassalla. - TV ei ole parhaita kavereitani, mutta ohjelmasta 'Bellando-con-le-stelle' pidän sitäkin enemmän. Ohjelma-konsepti 'Tanssii tähtien kanssa' saa tulla ihan minkä maan kanavalta tahansa. Tanssin pyörteet ja musiikki, eivät tarvitse sanakirjaa, mutta katselu vaatii jotain pientä syötävää seurakseen! - Tämän maan 'Zopf'-pitkoa, jota syödään joka perheessä aina sunnuntain aamiaisella juuston ja voin kanssa ensin ja sitten marmelaatien, täytyykin pitää  jatkossa aina pätkä pakkasessa - kaiken varalta. Sen sanotaan olevan leipää, mutta 'pullaa' se vastaa paremmin suomalaisen mielestä koostumukseltaan, vaikka taikinassa olisi  käytetty nyt muodikkaaksi tulleita hienoja kokojyväjauhoja. Vielä muutama vuosi sitten, sellainen ei käynyt kenenkään mielessä. Olisiko peräti ollut 'syntinen' ajatus rikkoa traditio?

Historiasta hieman, jos ketä kiinnostaa: Rusinainen 'Laskiaispulla' on kotoisin Saksasta, jossa sitä 1700-luvulla syötiin kuuman maidon kanssa. Laskiaispulla yleistyi 1800-luvulla kuuluen edelleenkin juhlan viettoon erilaisin variatioin eli kermavaahtoa ja mantelimassaa tai mansikkahilloa. Mantelimass-pulla-idea kulkeutui Suomeen tietenkin Ruotsista. Laskiaistiistaina on nykyäänkin hernekeittoa tarjolla sattumin tai moderninpaa sosekeittoa smetanalla, sekä jälkiruuaksi pullaa ja kuumaa maitoa. - Vaikka uskonpuhdistuksen jälkeen moni sääntö hävisi, niin ruokiin liittyvät uskomukset kuitenkin säilytettiin. Vapaehtoisuus toimii usein paremmin, kuin pakolliset ja tarkoin noudatettavat säännöt. - Laskiaisen ruuat olivat olleet aina rasvaisia alkavasta paastosta johtuen. Uskomuksen mukaan, mitä rasvaisemmiksi sormet ja suupielet tulivat, sen parempi olisi sato tai jokin muu maanviljelyyn ja sen askareisiin liittyvä seikka. Sormia ei saanut pyykkiä, ei edes nuolla, vaan rasvan annettiin kulua itsestään! Oi aikoja, oi tapoja! Rakastan serviettejä.

Laskiaisen maailmanlaajuisesti tunnetuin nimitys viittaa termiin 'karnevaali' - siksi täälläkin ne serpentiinit ja rosetin tapaiset 'Fastnachtschüechlit' ilmestyvät tammikuulla kauppoihin. Ja kaduilla näkee kilomääräisesti paperisilpua*, jota iloisesti heitellään. - Sanan alkuperä on oletettavasti  sanasta 'carne vale' eli 'jäähyväiset lihalle'. Romaanisen kielialueen vanha ilmaus on 'carne laseiare'. Toinen tunnettu on laskiaistiistain ranskalaisperäinen ilmaisu 'Mardi Gras'. Venäjällä tunnetaan sana  'maslenitsa'. Suomen kielen 'laskiainen', ei sekään tarkoita mäenlaskua oikeasti, vaan 'laskeutua' Pääsiäiseen tai 'laskea' päiviä siihen. Jälkimmäinen olisi johdonmukaisempi ajatus. 

Nami-hiiri laskee hiljakseen myös päiviä, vaikka aivan toisesta syystä. Postipaketti on melkoisella varmuudella tulollaan ja jännitys  tiivistyy, kun 'kaikki' kaverit ovat niitä jo saaneet ! !

*) Ei mitä tahansa värikästä pientä, kevyttä paperisilppua, vaan muotoon leikattua ja kooltaan  muutamasta millimetristä senttimetrin kokoluokkaan. Nimitys tälle (hää)riisin tavoin ilmaan heitettävälle paperille voi olla: Konfetti, Räppli, Punscherli, Koriandoli...ja ties mitä, riippuen millä alueella tai missä Kantoonissa ollaan. Itävaltalaisilla ja italialaisilla on lisäksi vielä omat nimikkeensä. Aina kun on juhlaa, niin kaduilta löytyy myöhemmin kiloittain pienistä pusseista heitettyä 'väriloistoa', jonka poistamiseen tarvitaan tietenkin 'lakaisinkoneenhoitajaa' ja sen konetta. - Tuo sana hymyilyttää erityisesti. Se on vanhasta TV-mainoksesta, jossa lapset kertoilivat, mikä heistä tulee isona.

KUVA

Kuvan pienet 'Konfettit' ovat ohutta muovia askartelutarkoituksiin; en halunnut kuvata likaista katua.