Kyselin joulukuun 22. päivänä blogilaisten  mielipidettä omasta parhaasta, hyvästä, onnistuneesta tai hymyilyyn yltäneestä leipomuksesta. Annettu aikaraja 1.-20.12.09 oli vain tempaistu mutkistamaan asiaa, kuten sekin, että leipomus piti olla tuon ajan puitteissa jo leipojan omassa blogissa esitelty. Monen arvelin myös olevan matkoilla Aattoa lähestyttäessä. Loppuvuotta kohden mielestäni kaikkien leipomukset vain paranivat ja fantasiat puhkesivat kukkaan !

Olemme aivan liian usein liian kriittisiä omille leipomuksillemme tai töillemme, emmekä aina ymmärrä mikä 'taito' meissä asuu. Saman asian joku toinen voi tietenkin tehdä huomattavasti paremmin, mutta eihän me koskaan opita, jos ei hyväksytä sitä, että yrittänyttä ei laiteta ja vain harjoittelu tekee mestarin. 'Käsialamme' on hyvin erilainen. Nami-hiirelle riittää toisinaan madaltamaan 'taidon' korkeaa kynnystä sekin, että on ollut hauskaa jotain tehdessään. - Kommellusten sattuessa ajattelen aina, että nyt uunista ulos tullut 'pannukakku' tai 'pipariksi mennyt työ' onnistuu paremmin seuraavan kerran, ehkä!

(on ehkä väärä kuva, mutta vaihdan, kun tulee vastaan)

TÄLLÄ KERTAA  ARVONNAN ONNI SUOSI, HERKKUHOVIN ESSULIINIA !

Hänelle lähtee onnittelujen kera kuvan kullattuja asioita postiin. 

MUTTA

olin päättänyt, että jos osallistujia on alle parisen kymmentä, niin laitan kirjekuoressa jotain kaikille - jotain mitä voi käyttää ja mistä voi ehkä ideoida jotain uutta, jonain päivänä. Vuosihan on nuori ! Olen niin mahdottoman huono jättämään ketään 'ulkopuolelle', sillä jokainen on jonkinlaisen kiitoksen arvoinen !

nami-hiiri