Juurisellerin kiinni saaminen ärsytti kuvainnoillisesti, mutta nyt siitä on muistona vain tilannekomiikka! Aiottu Waldorfin salaatti on koossa ja kuvasin osan sen valmistusvaiheesta nähtäväksi, oikeastaan juuri tuon sellerin takia. Luonnollisesti olisi pitänyt ostaa suurempi mokkula sen sijaan, että valitsin pienimmän tapani mukaan. Suuri olisi ollut ehkä mehukkaampi.

Salaatin salaatti ja kastikkeen ainekset odottelevat jääkaapissa. Tuon kulhosta rönsyilevän juurisellerin leikkelin (=kiertelin) spagetin kiehkuroita juureksista tekevällä pienellä apulaisellani, johon tutustuin kesällä ja johon heti ihastuin silmittömästi. Se vie hieman aikaa, mutta lopputulos on hauskaa! Tulisin varmasti ilman tuota vempaintakin toimeen, on monia tapoja 'leikellä' vihanneksi hauskasti tai kauniisti. - Vihanneskukat ruusut yms. ovat harjoittelun alla. Comossa, Italian ja Sveitsin rajalla, näin kesällä taitavan vihanneskukkien tekijän. - Ja salaattia sekoitellessa ne lonkerot kyllä pienenevät asianmukaisemmiksi pätkiksi. Toinen mikä ei olisi ollut välttämätöntä koskaan ostaa, on punaviinillä maustettu sormisuola. Pientä diivailua keittiössä, jolla on oikeasti suuri merkitys ruokahalun kasvattamiseen.

Tähtien merkeissä alkoi tämä aamuni, vaikka eiliseltä iltataivaalta niitä ei erottanut ja kuukin leikki hetken kuurupiiloa ! 'Tähdistä' teen tänään lasagnea yhdessä jääkaapissa saframisormisuolan ja tillisilpun kanssa loikoilevasta pienestä lohen palasta. - Pidän kalasta ja siksi aina lankean täälläkin loheen, vaikka se on uiskennellut aika kaukana kaloista, jotka ovat lohia tai syvistä järvistä, kuten Inari. Kanadan lohi ei varmaan kuulu edes samaan sukuun, ei voi kuulua! En tiedä mitä maulle on tapahtunut. Minne karannut? Järki sanoo, että älä sitten osta, kun et kerta tykkää. Mutta mielihalut ja lempparit ne on hiirelläkin.

Nämä kuvan tähtipastat ovat hauskoja, samoin pastasydämet, jotka on valmistettu suklaan kanssa. Tähdissä ei ole erityistä tai poikkeavaa taivaallista makua. Ihan tavallista pastaa. Eikä sydämissä maistu suklaa, vaikka niissä sitä hieman on.  Viehätys on lähinnä mielikuvituksessa, ja hauska poikkeava muoto perinteisistä levyistä. Varovasti keittäen niitä voi myös asetella lasten lautasille tavallisen pastan tapaan. 

Ihan takuuseen en mene, tarjoaisinko vieraille juuri tällä tavalla 'keihästettyä' melonia. Mutta tulin niin iloiseksi nähdessäni kaupassa pitkästä aikaan ennen hyvinkin usein käyttämiäni suklaatikkuja jäätelön koristeena. Oli ihan pakko jotain improvisoida heti, kun oli tuo pieni vesimelonikin kassiini eksynyt. Uskoin tikkujen valmistuksen loppuneen. Ne ovat suklaasta kierrettyjä, rapeita ja  n. 20 cm pitkiä ja paljon ohuempia kuin lyijykynät. Pienen pintakäsittelyn vuoksi, pitkän tikun ehtii mainiosti syödä, ennenkuin se tahrii edes sormet. Eri värejä löytyy kaiketi kuusi. Meloni, joka muuten oli ihan mauton, on pituussuuntaan halkaisijaltaan vain 19 cm. Tikuilla ei oikeasti voi keihästää melonia, katkeavat, ellei hieman auta. Kirsikoita löytyi myös, joista  eilen hukkui osa juustojen kera. Kaupasta ostettu kakulle tai tortulle tarkoitettu suuri lumihiutale sai testaajan paikan kuvaa varten. 

Salaattia olen käynyt tässä aina välillä maistelemassa ja lasagne on menossa uuniin.....

 Jääkaapin ovessa on edelleen pieni lappu pienellä magneetilla kiinni:

"Vaikket mitään muista, niin muista edes syödä jotain !"