Hunajakakku, sielun ja ruumiin ravinto. Niitä jakoivat munkit taskuistaan köyhille ja sairaille. Hunajan parantavaan vaikutukseen uskotaan edelleen. Miksi niitä tehtiin luostareissa, on oikeastaan itsestään selvyys. Aivan samoin kuin nykyään 'tuotanto' keskitettiin ja siksi munkit valmistivat luostareissaan hunajakynttilöitä, -kakkuja ja -leipiä.

Hunajakakun historia on rajallinen, kertakäyttöisyyden vuoksi ei ole säilynyt leipänäytteitä; mitä nyt parin Egyptin faaraon kammiossa. Eurooppaan hunajakakku kulkeutui meritse. Ne säilyivät hyvin ja olivat siten oiva tuliainen idän kauppamatkoilta.

Reseptit - taas törmätään varjeltuihin salaisuuksiin - ne kulkeutuivat kuitenkin mm. pappiloiden palveluskunnan taskuissa kaiken kansan tietoon. Tarvittiin: voita, ruskeaa sokeria, pari munaa, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, hunajaa, muskottia, kanelia, neilikkaa, (anista) ja koristeeksi mantelilastuja. Ja milloin joukossa oli mantelijauhoa tai hedelmiä, ei  hienosti kaiverrettuja, puisia muotteja voitu käyttää karkean rakenteen vuoksi. Hunajapiparit säilyvät kuukausia.  Niissä on pienet reijät ja niillä koristellaan joulukuusi tai lahjapaketti. Niistä löytää saksan kielisiä aforismeja, siinä missä jouluperheen ja enkelit tai keinuhevosenkin.

 

Vaika alkuperäisten hunajakakkujen ja piparkakkujen symboliikka on unohtunut, muoto ja kuviot ovat säilyneet.

Kotileipurit koristelevat paksut, pehmeät, keski-eurooppalaiset miedosti maustetut 'biberlit' kokonaisin mantelein, sekä kandeeratulla kirsikalla. Kahden paksun piparikakkusen välissä oleva vielä paksumpi mantelimassa pitää sen tuoreena pitkään. Tavallisin muoto  ympäri vuoden on koristelematon neliö tai suorakaide. Joulun aikaan niidenkin kulmissa kököttää kuoritut mantelit ja keskellä yksi kirsikka, kuten tähdissä ja sydämissäkin. Joulupukki-kiiltokuvan laittaa moni leipomo yksittäispakatun kakkusensa päälle selofaanikääreen alle.

     

 

Nami-hiiri ei näe näiden ja suomalaisten piparkakkujen välillä muuta yhteyttä, kuin, että kaikki kuuluvat jouluun, mutta niitä voi ostaa pikku-nälkäänsä heinäkuussakin !  - Osaan paksuista tähdistä sovelsin omaa 'tekniikkaa' ja lainattua, jossain kahvilassa näkemääni ideaa. Huitaisin siksi muutaman  suklaa raidan tuubista joihin sitten ripottelin nopeasti nonparellejä pussin pohjalta. Suurimmalta osaltaan ne pyörivät ja tanssahtelivat keittiön lattialla. Pussin suu repesi avatessani sitä hampailla, ihan vähän vain. Pienet nonparellit huomasivat tilaisuutensa tulleen ja seikkailu alkoi huimalla hypyllä ulos pussista....

"Vaikkei minulla maailmassa olisi kuin yksi penni rahaa, niin ostasin sillä piparkakun."  Goethe 

nami-hiiri