Usein on mielessä ennakkoon valmis ajatus, joko leipomuksiin liittyvä tai johonkin muuhun asiaan, jota nami-hiiri lähtee sitten kehittelemään ja toteuttamaan. Aina ei ole näin. Leipomusten ollessa kyseessä tarvitsee vain kääntyä ympäri ja katsella pää kallellaan hyllyssä olevien kirjojen selkiä ja valita joku selattavaksi. Pää usein keikkuu puolelta toiselle ennen kirjan valintaa, koska eri maiden niteiden selkämyksien tekstit ovat eri suuntiin. Ei tietenkään ole mikään ongelma laittaa saksalaiset kirjat väärin päin hyllyyn. Hiiri itse ei kyllä haluaisi olla jatkuvasti 'ylösalaisin'. Tuskin kirjatkaan.

Nami-hiiri on huomannut pääsevänsä nykyään helpommalla leipomustensa suunnittelussa, kun ottaa muutaman askeleen vasemmalle ja ryhtyy selailemaan ’MAKUja’. Lehdet ovat täynnä ihania, maistuvia kuvia. Tänään kävi näin.

Lauantaiksi nami-hiiri haluaisi tehdä kakun tai olisi ainakin tarkoitus tehdä naapuritalon mukavalle rouvalle pieni kakkulahja hänen syntymäpäivään. Sen tulisi olla kaunis ja herkullinen!

1346956336_img-74ee814185b112f61a2d5b463

Kevään 2010 MAKU-lehdestä ,  Emilia Kolari / kuva Satu Nyström 

Tämä "Charlotta, kuin unelma" vei hiiren sydämen selailutuokiossa. Kuva on herkullinen, vaikka siinä kerrotaan olevan valkoista 'suklaata'. Tekisi taas mieli toistaa, ettei suklaa voi olla mitenkään valkoista. Tietenkään mitään kahden litran vetoista vuokaa ei tule käytettyä; eihän hiirellä edes ole sellaista. Resepti on jo pienennetty sopivammaksi mitoitukseltaan.

Suklaata ja raikasta aprikoosia - siitä syntyy taivaallinen nautinto ! Tietenkin vain silloin, jos kulho tai munat eivät keksi putoilla lattialle, eikä hiiren uuni aio kärventää kakkuun tarvittavaa suklaista kääretortun pohjaa. Suklaisesta pohjasta sitä ei tosin huomaisi, mutta saattaisi hyvinkin maistua !

Kuvan kakku on tehty keväällä. Mutta kyllä lila on kaunis väri marraskuussakin, jolloin ei ihan vielä haluaisi käyttää joulun punaista. Ei vielä, vaikka markettien hyllyt pullistelevat jo jouluisia asioita.

Laitan kuvan kakusta, mikäli sen teen ja saan siitä lahjakelpoisen.  

Itävaltalainen, pieni 100g levy on kulunut viimeistä palaa myöten. Hiiri on popsinut poskeensa makeaa, Champagnella, ruusuöljyllä ja ruusulla maustettua valkoista levyä. Se oli aavistuksen liian makeaa, johtuen juuri 'valkoisesta' väristään. - Luultavasti, mutta ei ihan varmasti, nami-hiiri jättää suklaan huomenna rauhaan.


Pieni ASIAN poikanen: Mukaville syyskuun kisailijoilleni olen postittanut eilen luvatut pienet makeat kirjekuoret (11 kpl). Niitä on varmasti jo odoteltukin. Alkuperäistä suunnitelmaa en vieläkään päässyt toteuttamaan, mutta katsotaan mitä tapahtuu, kun saan tilaamani tuotteet. - Vuosien varrella on harvoin, vain muutaman kerran käynyt näin. Olen pahoillani. - Mikäli posti kulkisi Suomessa ilman viivettä, niin kuoret saattaisivat olla perillä jo perjantain kannossa,  A-postina.

nami-hiiri