Kun istuu Ranskan, Itävallan ja Italian väliin asettuvassa Sveitsissä, menee pää aika ajoin pyörälle muulloinkin, kuin faijerien varassa kiikkuvissa vaunuissa kohti Alppien huippuja. Ei tiedä mitä uskoo ja ketä. Aitoon lusikkaleipään tottunut suomalainen ei näe syytä kutsua keski-eurooppalaisia pikkuleipiä sillä nimikkeellä. Ja kuinka voisikaan, kun ohut pieni vaalea leipä muistuttaa muodoltaankin lähinnä Fazerin tummaa 'uumalla' varustettua kissankieltä. Paketissa lukee kissan korkuisilla kirjaimilla 'Lusikka-pikkuleipä' ja sekös nami-hiirtä harmittaa. Itävallassa puhutaan enimmäkseen 'kissankielistä'.

Reseptien aitoudesta en  väittele ranskalaisen, itävaltalaisen tai italialaisen leipurin kanssa. En myöskään niiden mallista, jota on kahta laatua, ohuita ja paksuja. Annan hiljaa mielessäni alkuperän Savoyn Herttualle, joka vei reseptin Ranskan hoviin tai mahdollisesti kopioi sen siellä vieraillessaan! Mutta oli miten oli, niin pikkuleipä on ihan syötävä, hyvä ja mukavan makea, päältä hennosti sokeroituna. Kuvan pikkuleivät on valmistuttanut M-markettiketjumme Sveitsissä italialaisen reseptin mukaan. Pakkauksien tuoteselosteet kertovat ykskantaan: sokeria,  vaaleita jauhoja, munaa, riisijauhoja, aromia. Viime mainittu voisi olla  sitruunaa ja vaniljaa.

Keittokirjani ovat nyt hujan hajan pitkin lattiaa.  Kuvasin niitä 'kirjastoksi', joten reseptin lisään myöhemmin*.  Laitoin Aleksin, Viva ciabatta - blogin tapaan 'keittiön kirjastoa' esille. Kuvasin omat kirjani lattialla hyllyn sijaan. Tiedän, että muutamalla bloggaajalla on samoja aikomuksia - saadaan hieman vaihtelua kirjaston hiljaisuuteen käyttämällä eri tapoja!

Eurooppalaisten lusikkaleipiä käytetään pehmeiden herkkujen syömiseen, täytekakkujen reunojen koristeluun ja tietenkin Tiramisun ja Charlotan valmistuksessa. - Tässä unelma-esimerkki Kliivian näkemyksestä 'Mansikkakruunu'! Hän on käyttänyt reunassa katkastuna paksumpia Savoiardi 'kissankieli-lusikka'pikkuleipiä.

Ja tuo edellinen nami-hiiren postaus 'pika-herkusta' oli muistin mukaan tehty vanhasta marketin lehtisestä, jossa toimii paremmin tietenkin ne ohuet pikkuleivät. Kaksi paksunpaa keksin palaa ei mahdu kerralla suuhun ! Idea ei ollut omani, mutta markettien reseptitkin toimivat. Moni on jo käynyt katselemassa.

Suomalainen ihana lusikkaleipä, sokerissa pyörinyt ja  hillon hipaisu välissään, maistuu ihan erilaiselta - ja se kirjaimellisesti sulaa suuhun. Niitä ei raaski edes kahviin kastaa. Lusikkaleipä ulkomailla on hivenen ryhdikkäämpi, mutta imee kosteutta, pehmenee jälkiruokiin. 

nami-hiiri

* Lusikkaleipä 'Savoiardi'


5 munaa


150 g sokeria

125 g vaaleita jauhoja

100 g puuterisokeria

Uuni valmiiksi 180 °C, paistoaikaa ei ole annettu.

Suklainen Charlotta (18 cm halk.)

22 lusikkaleipää

4 rkl appelsiinilikööriä

250 g bitter suklaata

150 g kermaa

4 munaa

150 g sokeria

Koristelu maun mukaan kermavaahdolla, suklaalla.....