'Iltalehdessä' oli tänään artikkeli MTT:n tutkimuksista. Syömällä kasviksia, ei nami-hiiri voi pelastaa maailmaa. En ole koskaan edes tuolta kannalta asiaa miettinyt. Nami-hiiri ei ole fennovegaani, sillä kalaa ja toisinaan lihaakin löytyy värikkäiden vihannesten joukosta. Lähinnä värit, olematta aina niitä mielivärejäni, ovat silmäruokana, jotta ruoka maistuisi paremmin. Ruokahaluttomuutta ei nami-hiiri kuitenkaan pode, mutta voisi kyllä syödä enemmänkin ruokaa suklaan asemesta.

Vihreyttä on usein paahtoleivän tai rapean korpun päällä, vaihtelua antaa toisinaan maissi. Välissä yrteillä maustettua tuorejuustoa.

Nami-hiiri on koko ikänsä rakastanut kurkkua. Kurkku leivän päällä tai välissä ei välttämättä edes tarvitse seuralaista maistuakseen. Pieniä voileivän kappaleita voideltuna tuorejuustolla on hauska syödä! Niitä voi hyvin täytellä eilaisin kaapista löytyvin eineksin, aineksin.

Tavallinen tai italialaisittain formuun paistettu paksu vihannesmunakas on yksi helppo, maukas vaihto-ehto ! (lisään myöhemmin, kun löydän)  -blogissa oli äskettäin myös herkullinen vihannesmunakas.

Paistettua vuohenjuustoa kanasalaatin kera on maukasta ja hyvää. Monet vuodet katselin vuohia vain Alppien rinteillä kävelyretkilläni. Jostain syystä pehmeää juustoa en ollut maistanut. Vuohenjuusto on 'opettanut', että helpommin sen saa leikattua siivuiksi hyvin kylmänä. Myös kuumaan veteen kastettu hyvin kuivattu veitsi on hyvä keino siivuttamiseen. Mutta tämä lämmin-kuiva-veitsi-operaatio pitää tehdä jokaiselle siivulle erikseen.

Olen usein miettinyt, miksi esimerkiksi äitienpäivää ei voisi aloittaa sänkyyn tuodun kakun asemesta terveellisellä pienellä, kauniilla annoksella kevyttä syötävää, laulujen, lahjojen ja kukkien kanssa?! Näin muistan aina tuumailleeni, vaikka nautinkin lasteni kirkkaasti loistavien silmien edessä mansikka-kermakakkua sängyssä! Äidit varmasti ymmärtäisivät viestin, että heistä välitetään, heitä rakastetaan, vaikka aamun ensimmäinen tarjoomus olisikin 'kurkkuvoileipä, salaatti tai omeletti'. Kakun, joka ehdottomasti kuuluu traditioihin, voisi nauttia hetkeä myöhemmin, sen toisen kupillisen kanssa. Ja se kakku, se voisi olla perinteinen tai hieman modernimpi, mutta rakkaudella paistettu tai koottu, keittiössä hääräävien lapsukaisten iät huomioiden. Taas tulee mieleen aiempi kirjoitus aiheesta.

Pienehkö, matala  aprillipäiväni torttu-kakku: mangorahkaa, vadelmia ja mustikoita. Se on helppo kuljettaakin, joten  voisi tehdä vaikka mummolle - tai anopille, joka on myös äiti. Varsinkin uusperheissä ja uus-uusperheissähän äitejä ja anoppeja riittää. Miksi heidät pitäisi unohtaa ? 

nami-hiiri